Uusien sotilaiden valapäivänä

 

SEURASIN TÄNÄÄN HYVINKÄÄN Pihkalassa, kun Kaartin jääkärirykmentin heinäkuussa palvelukseen astuneet yli 600 alokasta antoi sotilasvalan tai -vakuutuksen. Pesäpallostadionhan on asiaan sopiva paikka, vaikka syöksyjä ja tappoheittoja ei nähtykään. Suomen kansallispeliä kun käydään haavoittuneineen ja kuolleineen sotaisalla retoriikalla, mutta rauhanomaisesti, ottamatta kontaktia vastustajaan.

Rummut pärisivät taidokkaasti, ja rykmentin komentaja eversti Petteri Tervonen piti hyvän puheen, jossa tilaisuus liitettiin vuosisatoja kestäneeseen historian traditioon. Nykymuotoisen valan kaava on vuodelta 1918 hienoisin kielellisin viilauksin.

Uudet sotilaat lupaavat täyttää paikkansa heille osoitetussa joukossa, ”niin kauan kuin minussa voimia on”. He vakuuttavat myös puolustavansa isänmaan ”laillista valtiojärjestystä sekä valtakunnan laillista esivaltaa” ja ilmoittavansa viipymättä viranomaisille, jos havaitsevat vehkeilyä niiden kumoamiseksi tai kukistamiseksi.

En tiedä, ovatko nuo jälkimmäiset muotoilut aikanaan syntyneet punikkeja silmällä pitäen. Tänään ne herättävät hiukan toisenlaisia mielleyhtymiä.

ODOTELLESSANI TAPAHTUMAN alkua syyskesän auringon lämmössä luin kännykästä Yrjö Raution kolumnin, jonka mukaan ”oikeistopopulistit toistelevat teemoja, joilla natsit nousivat valtaan Saksassa”. Kimmokkeena oli hiljattain suomeksi ilmestynyt Benjamin Carter Hettin kirja Demokratian kuolema.

Sattumalta omassa taskussani oli matkakirjana Steven Levitskyn ja Daniel Ziblattin How Democracies Die. Sen keskeisenä ideana on osoittaa, että demokratia ei (välttämättä) kukistu vallankumouksen tai sotilaskaappauksen seurauksena, vaan kuihtuu vähitellen tai askel kerrallaan, jos sitä kantavien instituutioiden, käytäntöjen ja periaatteiden annetaan rapautua.

Minä ajattelin kentälle kokoontuneita uusia sotilaita, joista yli kymmenen prosenttia oli nuoria naisia. He hyväksyvät velvollisuudekseen puolustaa Suomea, tarvittaessa vaikka asein. Velvollisuutemme heitä kohtaan taas on hoitaa tämän maan asioita niin, että he eivät koskaan joudu lunastamaan valaansa verta vuodattamalla, omaansa tai vihollisen.

Sama pätee tuohon lailliseen yhteiskuntajärjestykseen. Meidän kaikkien vastuulla on huolehtia demokratiamme elinvoimaisuudesta, laajasti ymmärrettynä. Jos sen turvaamiseksi tarvitaan apuja puolustusvoimien puolelta, silloin on paljon jo pahasti pielessä.