Grass on jazz

 

OSKAR MATZERATHIN PELTIRUMPU kieltäytyi soittamasta sotilasmusiikkia.

Kun Danzigin natsit pitivät 1930-luvulla sunnuntaista kokoustaan, kolmivuotiaan kokoinen Oskar piiloutui puhujanpöntön alle ja alkoi lyödä herkin rantein valssintahtia, johon esiintymislavan sotilasrummut hiljalleen taipuivat. Ja kohta fanfaaritrumpetit ja poikkihuilutkin soittivat Tonava kaunoista.

Kansa kiitti, hypähteli innoissaan ja liittyi tanssiin. Puolueen koulutuspäällikkö Löbsack sen sijaan oli kummissaan, kun oli tottunut kulkemaan korokkeelle suoraviivaisen marssimusiikin saattelemana. Valssin hilpeät soinut söivät häneltä uskoa kansaan.

Pahempaa oli luvassa, kun Oscar vaihtoi rytmin charlestoniksi. Peltirumpu pärisi nyt ”Jimmy the Tigeriä”, josta eri sukupolvea edustaneet soittajat eivät oikein saaneet kiinni, vaan puhalsivat torvillaan ihan mitä sattui. Huilutkin ajattelivat että anti mennä, hällä väliä.

Soittokunnan johtaja haukkui orkesterinsa pataluhaksi, mutta bändi pauhasi pian ”kuin viimeistä päivää, ja sekös Jimmylle kelpasi, kuumimmassa tiikerielokuussa, ja niin kansalaiset, jotka tuhansin ja taas tuhansin tungeksivat korokkeen edessä, viimeinkin käsittivät: Jimmy the Tiger siinä kutsuu kansan charlestoniin!”

Löbsack yritti pelastaa mitä pelastettavissa oli ja yhtyi hänkin tanssiin, ikään kuin Jimmy-musiikissa ei olisi mitään erikoista. Yksin kyttyränsä kanssa, koska daamit hänen lähettyviltään olivat varatut ja naisjärjestön jäsenet hytkyivät kaukana kovilla puupenkeillä.

Mutta mitään ei ollut enää pelastettavissa, sillä kansa katosi ”Jimmy the Tigerin” tahtiin viereiseen puistoon. Sieltä löytyi viidakkoa, jossa tiikerit astuivat samettitassuin. Laki ja järjestys häipyivät taivaan tuuliin.

SA:n ja SS:n komennuskunnat etsivät yli tunnin ajan lavarakennelman sisältä jotakuta sossua tai kommarien terroriryhmää. Vaan kukapa olisi kiinnittänyt huomiota paikalta poistuvaan kolmivuotiaaseen koltiaiseen. Soittajat sen sijaan saivat osakseen simputusta, mutta Oskar ei isommin säälinyt noita päällikkönsä pillin mukaan hyppiviä poikia.

Kotona oli pöydässä lihamureketta, keitettyjä perunoita ja punakaalia, jälkiruuaksi suklaavanukasta vaniljakastikkeen kera. Illassa soivat raikastava ukonilma, kaatosade ja ihanasti rummuttava raekuuro. Oskarin väsynyt pelti sai levätä ja kuunnella.

 

Günter Grassin Peltirummun luvusta ”Esiintymislava” (suom. Oili Suominen, Otava 2009) lyhentäen ja muokaten.