RANSKAN SOTKUISEN politiikan ja sadepäivän suruun luin ranskalaisen dekkarin, joista ei ole suomeksi ylitarjontaa. Didier Daeninckxin Cadin ja ehdokkaan kuolema (suom. Erkki Jukarainen, Otava 1999) taisi jäädä Crime Clubin ainokaiseksi franskikseksi, niin kuin Carlo Lucarellin Almost blue (2008) ainoaksi italialaiseksi. Sarjassa saatiin myös yhdellä niteellä alkuun maniot barcelonalaisen Pepe Carvalhon tutkimukset (Manuel Vásquez Montalbán: Tatuoitu, […]
KESÄ ETENEE, mutta kirjaklassikot eivät kapene. Elsa Moranten eeppisesti laaja La Storia (1974; suom. Ulla-Kaarina Jokinen & Elina Suomela, Otava 1976) on odottanut vuosia mökin hyllyssä, mutta Top Books -pokkaripainoksen ”habitus” vuodelta 1988 ei ole varsinaisesti vetänyt puoleensa. Nyt oli viimein sen vuoro, ja hyvä niin. Kirjan nimi on viisaasti jätetty italiankieliseen muotoon, sillä romaani […]
OLI AIKA, JOLLOIN kovaksi keitetyt, keski-ikäiset dekkarimiehet alkoivat käydä kliseestä. Nuo whiskyltä tuoksahtavat yhteiskunnan yöpuolen yksinäiset sudet, jotka tekivät mitä miehen täytyy, tarvittaessa sääntöjä luovasti tulkiten, jotta totuus selviäisi ja oikeus toteutuisi. Eivät pulp fictionin perilliset ole sukupuuttoon kuolleet, mutta heitä haastavat yhä useammin nuorehkot ja terhakkaat naiset. Kuten Satu Rämön Hildur (WSOY 2022), josta […]
EUROOPAN PARLAMENTTIVAALIEN osallistumisaktiivisuudelta ei paljon odotettu, ja vielä vähemmän saatiin. Äänestysprosentti säilyi jo ennestään vaatimattomalla tasolla, jopa laski kolme kymmenystä 42,4 prosenttiin. Laskeskelin keväällä (ks. Pinnalla pysymisen taito. Ruotsinkielinen Suomi Euroopan parlamentin vaaliessa 1994–2024, www.magma.fi), kuinka hyvin eri puolueet ”pitivät äänestäjänsä” edellisissä eurovaaleissa verrattuna eduskuntavaaleihin. Vuonna 2019 kun noiden kahden välillä oli vain vaivaiset kuusi […]
MITÄ PITÄISI ajatella siitä, että tuhti kesäklassikko loppuu jo juhannuksena, vaikka loma ei varsinaisesti ole ehtinyt edes alkaa? No ainakin sen, että Boccaccio vetää pihatöitä paremmin. Toki tiedämme ja tunnustamme, kuin on puutarhanhoito tärkeää, kivaakin. Mutta jo tunnin ahertamisen jälkeen voimat tuppaavat huveta niin, että käsi ei jaksa kääntää kuin kirjan sivua. DECAMERONEA pidetään novellistiikan […]
JOHN LE CARRÉ teki kansainvälisen läpimurtonsa vuonna 1963 ikiklassikoksi osoittautuneella vakoiluromaanilla The Spy Who Came in from the Cold. Se ilmestyi nopeasti suomeksi seuraavana keväänä (Mies kylmästä), ja jouluksi Weilin+Göös kiirehti markkinoille tekijän esikoisen Puhelu vainajalle (Call for the Dead, 1961). Silloin taotaan, kun rauta on kuumaa. Kevättalvella 1965 kustantaja jatkoi vielä toisella (tai siis […]
DEKKARIEN TAI trillerien maakosketusta ei kannata murehtia, jos lukemisen motiivina on pako arjesta. Antaa lentää! Olkoot yhteiskunnan yöpuolia avaavat rikos- ja poliisiromaanit asia erikseen. Keskelle murhavyyhtiä tempautuvat siviilihenkilöt ovat melkeinpä oma alalajinsa, niin kirjoissa kuin elokuvissa. Kunnon jokamiehestä kuoriutuu yllättävän käypä mysteerien ratkoja, kun panoksena on joko oman syyttömyyden todistaminen tai kadonneen rakkaan löytäminen. JYRKI […]
ULKOMINISTERIÖN maakuvakatsaukset osoittavat, kuinka Suomen saama huomio maailmalla on viime vuosina kasvanut. Trendiä selittävät ennen muuta turvallisuuskysymykset, NATO-prosessi ja sotivan Venäjän naapuruus, sekä naisviisikkohallitus ja Sanna Marinin nousu kansainvälisesti seuratuksi supertähdeksi. Käärijän euroviisutkin toivat poikkeuksellisen potin ”klikkauksia”, mutta muuten Suomen kulttuurisessa näkyvyydessä on petraamisen varaa. Kapellimestarit ja klassinen musiikki niittävät mainetta, mutta massoja niillä ei […]
HEITIN TALVELLA henkisiä jäähyväisiä Paul Austerille lukiessani hänen viimeistä romaaniaan Baumgartneria ja kiitin koko tuotannostaan pienellä Facebook-päivityksellä (ks. alla). Mutta täytyihän häneen palata, kun kuolonviesti nyt kevään myötä saapui. Katsoin YLEn Areenasta uudelleen kotoisan dokumentin Paul Auster ja unelma demokratiasta (2021), jonka alkuperäisnimi What If vastaa paremmin sisältöä. Ohjelma rakentuu paljolti Austerin myöhäisen mammutin 4321 […]
KUN 1970-LUVUN alussa aloittelin opintietäni, kansakoulun opettaja kysyi, miten olin oppinut numerot ja vähän laskemaankin. Pelikorteista, vastasin siniset silmät pyöreinä. Vanhan koulukunnan kansankynttilä paheksui synnillistä kasvatusta äidilleni, jota tapaus kovasti huvitti. Tapio Rautavaaran klassisessa kappaleessa korttipakka on sotilaalle ”Raamattu, alamakka ja rukouskirja”. Sotatuomarin edessä lueteltuun listaan olisi voinut lisätä, että kävi se myös yhteiskuntaopin alkeiden […]