KUN PARI EDELLISTÄ normipyhää oli mennyt työkiireiden merkeissä, helatorstain arkipyhä maistui poikkeuksellisen tervetulleelta. Varsinkin, kun onnistui pyhittämään sen vastailmestyneen romaanin lukemiseen.
Vieläpä italialaisen, vaikka ei Vincenzo Latronicon pieni kirja Täydellistä (suom. Leena Rantanen) ole erityisesti Italiaa. Sieltä kotoisin oleva päähenkilöpariskunta Anna ja Tom ovat Berliiniin asettuneita ”ekspatteja”, puoliboheemeja professionaaleja toisten kaltaistensa kansainvälisessä joukossa.
Nuoret diginomadit voivat työskennellä periaatteessa missä tahansa, mutta he hakeutuvat mielellään kaupunkeihin, joissa kukoistaa rikkaan kulttuuriskenen eturintama. Kun sitten hintataso alkaa karata cityhipstereiltä tavoittamattomiin, on aika etsiytyä uhkaavan porvarillistumisen alta muualle. Tai mukautua muutokseen.
BERLIINI TARJOSI DDR:n romahduksen jälkeen ainutlaatuisen tilaisuuden, kun eurooppalaisen suurkaupungin sydämeen avautui yhtäkiä avointa tilaa. Itsekin muistan 1990-luvun alkupuolelta, kuinka entisen itäpuolen Mittessä saattoi tyhjentyneen teollisuushallin rupisissa kulisseissa kuulla free jazzia. Siis aivan kaupungin keskustassa.
Anna ja Tom ovat seuraavaa sukupolvea, mutta elävät alle kolmikymppisinä unelmaansa (nyky)taidenäyttelyiden avajaisista ja muista elämäntapabileistä toiseen. Avantgardistisen vaihtoehtoväenhän kuuluisi olla ennakkoluulottoman kokeilevaa tai ainakin perinteistä poikkeavaa.
Rohkeus ei kaikkeen riitä, eivätkä välttämättä mieltymyksetkään. Oma paradoksinsa tulee jo siinä vastaan, kun pariskunta rahoittaa lopulta melko konformistista ”vapauttaan” lyhytvuokraamalla asuntoaan törkeästi noussein hinnoin.
LATRONICO KERTOO tarinaa etäännyttäen, ilman dialogia tai varsinaisia livekohtauksia, joissa tunteet räiskyisivät ja päähenkilöt panisivat itseään peliin. Elämäntyylin taitava satiiri syvenee kirjan edetessä sosiologiseksi, ellei filosofiseksi tarkkailuksi.
Mikä onkaan näille webbidigidisainareille enää todellisuutta, kun päivät pitkät brändätään yrityksiä ja hotelleja hiomalla kirjasintyylejä, värisävyjä ja layouteja muuttuvien muotien mukaan. Hiipuuko elämästä aitous ja ihanteet vuosien karttuessa yhtä tylsiksi ja tyhjäksi kuin toisille työstetyt kuvat?
Anna ja Tom hakevat paikkaa hyvisten joukossa, mutta sopivaa historiallista tehtävää, saati taistelua ei tahdo löytyä. Hetkellisesti kuohahtaa aktiivisuus Berliiniin asti tulvineiden siirtolaisten auttamiseksi, mutta senkin tuoma hohto ja tarkoitus valuu nopeasti tyhjiin.
EN OLE LUKENUT Georges Perecin kirjaa Tavarat (1965), jolle Latronico sanoo tekevänsä romaanillaan kunniaa. Paneutuneemmat litteraarit eritelkööt teosten suhdetta toisiinsa. Minulle Täydellistä kelpaa oikein hyvin näinkin omillaan, vaikkei ehkä ihan täydellinen olekaan.