Kunderan “tusina”
MILAN KUNDERAN romaanien paras lumo himmeni suurin piirtein samaa tahtia, kun hän ryhtyi 1990-luvulla kirjoittamaan niitä ranskaksi. Tuskin se kielestä oli kiinni. Teoksissa vain painottui hieman pikkunäppärä filosofinen tarkastelu juonen kuljetuksen ja henkilöhahmojen kustannuksella. Romaaneista tuli jotenkin liian tietoisia itsestään, kun tekijä luotasi lajityypin mahdollisuuksia älyllisiin harrastuksiin. Ehkä hän seurasi Robert Musilin metodia, jota aikalaiset […]