VAIKKA SEURAAVA polvi kohisee Coldplaysta, me vanhemmat pierut muistamme kesää 2024 siitä, että Bruce kävi täällä. Ehkä viimeistä kertaa, kuka tietää. Ilmassa oli jäähyväisten tuntua, vaikka 74-vuotias Springsteen veti yli kolmituntisen keikan putkeen ilman väsymyksen merkkejä. Lavakarisma oli tallella, aseista riisuva ripaus poikamaisuuttakin. Ei enää mikään kevätteini vaan hyväntuulinen äijä, täynnä kiitollisuutta kaikesta kokemastaan ja […]
KEVÄÄLLÄ 2008 OSTIN Yhdysvalloista muistoksi t-paidan, jossa presidenttiehdokas Barack Obama lupasi ”muutosta, johon voimme uskoa”. Myöhemmin kesällä pistin sen kuin piruuttani päälle pihajuhliin, joissa varttuneet setämiehet paheksuivat politiikan käärmeen tuomista suven paratiisiin. Rentoutumisensa merkiksi he olivat heittäneet solmiot pois, muttei sentään klubitakkejaan. Eikä Suomi vielä uskonut mustan miehen mahdollisuuksiin vallata valkoinen talo. Obama-buumi rantautui tänne […]
VIIME VUOSINA ON markkinoille pukattu Auschwitz-kirjallisuutta niin, että mieltä alkaa varjostaa kiistelty käsite ”holokaustiteollisuudesta”. Ei siitä sen enempää, mutta aihepiirissä pärjää pitkälle myös muutamalla klassikkokuvauksella. Jos nimeäisi vain yhden, niin leiriltä selviytyneen Primo Levin Tällainenko on ihminen (1947; suom. Tapio Hiisivaara, Gummerus 1962) löytyisi varmasti listan kärkikolmikosta. Eikä hänen lukemistaan kannata siihen lopettaa. Levi kirjoitti […]
RANSKAN SOTKUISEN politiikan ja sadepäivän suruun luin ranskalaisen dekkarin, joista ei ole suomeksi ylitarjontaa. Didier Daeninckxin Cadin ja ehdokkaan kuolema (suom. Erkki Jukarainen, Otava 1999) taisi jäädä Crime Clubin ainokaiseksi franskikseksi, niin kuin Carlo Lucarellin Almost blue (2008) ainoaksi italialaiseksi. Sarjassa saatiin myös yhdellä niteellä alkuun maniot barcelonalaisen Pepe Carvalhon tutkimukset (Manuel Vásquez Montalbán: Tatuoitu, […]
KESÄ ETENEE, mutta kirjaklassikot eivät kapene. Elsa Moranten eeppisesti laaja La Storia (1974; suom. Ulla-Kaarina Jokinen & Elina Suomela, Otava 1976) on odottanut vuosia mökin hyllyssä, mutta Top Books -pokkaripainoksen ”habitus” vuodelta 1988 ei ole varsinaisesti vetänyt puoleensa. Nyt oli viimein sen vuoro, ja hyvä niin. Kirjan nimi on viisaasti jätetty italiankieliseen muotoon, sillä romaani […]
OLI AIKA, JOLLOIN kovaksi keitetyt, keski-ikäiset dekkarimiehet alkoivat käydä kliseestä. Nuo whiskyltä tuoksahtavat yhteiskunnan yöpuolen yksinäiset sudet, jotka tekivät mitä miehen täytyy, tarvittaessa sääntöjä luovasti tulkiten, jotta totuus selviäisi ja oikeus toteutuisi. Eivät pulp fictionin perilliset ole sukupuuttoon kuolleet, mutta heitä haastavat yhä useammin nuorehkot ja terhakkaat naiset. Kuten Satu Rämön Hildur (WSOY 2022), josta […]
EUROOPAN PARLAMENTTIVAALIEN osallistumisaktiivisuudelta ei paljon odotettu, ja vielä vähemmän saatiin. Äänestysprosentti säilyi jo ennestään vaatimattomalla tasolla, jopa laski kolme kymmenystä 42,4 prosenttiin. Laskeskelin keväällä (ks. Pinnalla pysymisen taito. Ruotsinkielinen Suomi Euroopan parlamentin vaaliessa 1994–2024, www.magma.fi), kuinka hyvin eri puolueet ”pitivät äänestäjänsä” edellisissä eurovaaleissa verrattuna eduskuntavaaleihin. Vuonna 2019 kun noiden kahden välillä oli vain vaivaiset kuusi […]
MITÄ PITÄISI ajatella siitä, että tuhti kesäklassikko loppuu jo juhannuksena, vaikka loma ei varsinaisesti ole ehtinyt edes alkaa? No ainakin sen, että Boccaccio vetää pihatöitä paremmin. Toki tiedämme ja tunnustamme, kuin on puutarhanhoito tärkeää, kivaakin. Mutta jo tunnin ahertamisen jälkeen voimat tuppaavat huveta niin, että käsi ei jaksa kääntää kuin kirjan sivua. DECAMERONEA pidetään novellistiikan […]
JOHN LE CARRÉ teki kansainvälisen läpimurtonsa vuonna 1963 ikiklassikoksi osoittautuneella vakoiluromaanilla The Spy Who Came in from the Cold. Se ilmestyi nopeasti suomeksi seuraavana keväänä (Mies kylmästä), ja jouluksi Weilin+Göös kiirehti markkinoille tekijän esikoisen Puhelu vainajalle (Call for the Dead, 1961). Silloin taotaan, kun rauta on kuumaa. Kevättalvella 1965 kustantaja jatkoi vielä toisella (tai siis […]
DEKKARIEN TAI trillerien maakosketusta ei kannata murehtia, jos lukemisen motiivina on pako arjesta. Antaa lentää! Olkoot yhteiskunnan yöpuolia avaavat rikos- ja poliisiromaanit asia erikseen. Keskelle murhavyyhtiä tempautuvat siviilihenkilöt ovat melkeinpä oma alalajinsa, niin kirjoissa kuin elokuvissa. Kunnon jokamiehestä kuoriutuu yllättävän käypä mysteerien ratkoja, kun panoksena on joko oman syyttömyyden todistaminen tai kadonneen rakkaan löytäminen. JYRKI […]