HELSINGIN Lilla Teaternissa odottaa (på svenska) arvostelujen mukaan ”ilmiömäinen onnistuminen” (HS 14.11.2025), joka pohjautuu Édouard Louis’n kahteen ensimmäiseen omakohtaiseen romaaniin Ei enää Eddy ja Väkivallan historia(suom. Lotta Toivanen). Valmistaudun näytelmäversioon lukemalla kirjat, jotka ilmestyessään kymmenisen vuotta sitten ravisuttivat ranskalaista itseymmärrystä. Raakarealistinen kuvaus nuoruudesta maan rapistuvalla takahikiällä ei sopinut kulttuurisesti ylpeän kansakunnan omakuvaan. Pienen paikkakunnan ”idylli” […]

OTAVA LANSEERASI 1980-luvun lopussa sarjan Crime Club, jossa julkaistiin rikoskirjallisuutta tyylikkäästi kovissa kansissa. Se heijasti genren arvostuksen nousua, kulttuurista salonkikelpoisuutta. (Ja kaiketi kilpailua WSOY:n SaPojen kanssa. Lukijoitahan dekkareilla on aina riittänyt, vaikka kustantajien niihin keskittyneet sarjat ovat vuosikymmenten varrella syttyneet ja sammuneet.) Ero oli melkoinen verrattuna siihen Crime Clubiin, jota Otava julkaisi 1960-luvun jälkipuolella ja […]

ENNEN UKRAINAN sotaa ja Natoon liittymisprosesseja kirjoitin kirjan Komplekseja, kilpailua ja kumppanuutta (2020), jossa kävin läpi Suomen ja Ruotsin suhteita. Hämmästytti, kuinka sotkuisesti moni keskeisesti mukana olleistakin oli muistanut naapurusten eritahtista liikkeellelähtöä aikanaan kohti Euroopan unionin jäsenyyttä. Tätä vasten tuntui tylsältä lukea presidentti Sauli Niinistön tuoreen kirjan Kaikki tiet turvaan ensisivuilta: ”Meillä oli heti aluksi […]

NEROUTTA ON monenlaista: nähdä, vaistota ja oivaltaa, luottaa intuitioon ja improvisoida. Kaikki Fellinin filmejä katsoneet tietävät, että hän ei ollut ihan normijamppa. Etsiessään Napolissa lehti-ilmoituksella muusikoita elokuvaan hän kysyi ensimmäiseltä paikalle ilmaantuneelta napoletanolta, mitä instrumenttia soitat. Tämä vastasi: ”Minä en soita mitään, mutta veljeni on nero!” Fellini otti hänet heti. Näin Mastroiannin mukaan, joka teki […]

”MENNYT MAAILMA” käy yleiskäsitteestä, kun suuren murroksen jälkeen katsotaan olosuhteita, joihin ei enää ole paluuta. Usein on kyse ajasta ennen sotaa, ja mukana roima annos nuoruuden nostalgiaa, ellei kulta-ajan kaihoa. Stefan Zweigin Die Welt von Gestern (1942) hahmotti elegantisti ensimmäistä maailmansotaa edeltänyttä Wieniä ja keskieurooppalaista kulttuuripiiriä. Muistelmateos tunnetaan meillä nimellä Eilispäivän maailma (suom. Alf Krohn, […]

SEURAAVIIN eduskuntavaaleihin on aikaa puolitoista vuotta. Se on politiikassa pitkä aika, joten niiden jälkeisen hallituspohjan spekulointi tuntuu helposti turhanaikaiselta puuhalta. Perinteinen mallihan on ainakin puheissa, että käydään vaalit ensin ja katsotaan sitten. Mahdollisia hallituskoalitioita on kuitenkin hyvä pohtia, ja niin puolueissa tietysti jo tehdään. Viisautta olisi pitää erilaisia yhteistyömahdollisuuksia auki ja valmistautua henkisesti siihen, että […]

VAIKKA HUFVUDSTADSBLADETIN pääkirjoittajan mielestä ajatuspajalta on resurssien tuhlausta analysoida, miten turistivirrat Suomeen kehittyvät, jatkan tematiikasta, josta Magma julkaisi syyskuussa katsaukseni ’Yökylässä Suomessa’ . Innoittajana toimi tällä kertaa Helsingin kaupungin lehdistötiedote, jonka mukaan Helsingillä on takana onnistunut matkailukesä. Hyviä uutisia siis, ennätysmäärä turisteja, kuten Hufvudstadsbladetkin tunnollisesti palstoillensa referoi. Tilastokeskuksen yöpymistilastoista voi kuitenkin tarkemmin eritellen lypsää kaupungin tiedotetta […]

”SUOMALAINEN maahanmuuttokeskustelu otti alkusyksyn aikana edistysaskeleita, kirjoittaa MTV Uutisten päätoimittaja Ilkka Ahtiainen.” Näin kuuluu ingressi MTV:n nettisivulla (2.10.) julkaistussa artikkelissa, joka pohtii Perussuomalaisten kannatuksen 2,1 prosenttiyksikön nousua Yleisradion tuoreimmassa kannatusmittauksessa. Siis ”edistysaskeleita”. Kannatusnousun selitykseksi löytyy Perussuomalaisten informaatio-offensiivi, jonka huipentumaksi nimetään Teemu Keskisarjan esiintyminen Ylen A-studiossa elokuun lopussa. Siis ”informaatio”, vaikka Keskisarja reputti median tilaamat faktantarkistukset […]

JOEL HAAHTELAN uusin pienoisromaani on hurmannut faneja ja houkutellut uusia. Sen verran olen hänen tuotantoaan lukenut, että en varsinaisesti samaistu kumpaakaan kategoriaan. Silloin tällöin palaan tarkistamaan, onko tekijällä taito tallella ja tyyli entisensä. Suppea muoto on useimmiten maistunut kuin keidas, levollinen seisakki arkisten touhotusten keskellä. Tämä Sielunpiirtäjän ilta viehättää, kovasti. Varsinkin sen ensimmäinen osa on […]

MARLON BRANDON maineessa on 1960-luvun mentävä aukko. Takana olivat näyttelijän supertähteyden luoneet kuolemattomat klassikot, edessä huimat Kummisetä, Viimeinen tango ja Ilmestyskirja. Mutta jäikö niiden välistä elokuvahistoriaan mitään kestävää? Hiukan hupsu kysymys. Vuosikymmen alkoi Anna Magnanin kanssa Käärmeennahkatakilla, jonka Sidney Lumet ohjasi Tennessee Williamsin näytelmästä. Sen perään Brandon ainoa oma ohjaus Vihan riivaama nauttii sekin vähintään […]