RUOTSIN VAALIKAMPPAILUSSA viime vuonna kiinnitti huomiota muun muassa se, että ruotsidemokraatit pyrkivät kansankodin perinnön kantajiksi. Jimmie Åkesson kertoi olevansa vakuuttunut siitä, että itse Per Albin Hansson, pitkäaikainen pääministeri (1932–1946) ja kansankodin sosiaalidemokraattinen isähahmo, olisi nykyään nimenomaan ruotsidemokraatti.

”Suomeen siirrettynä tulkinta vastaa suurin piirtein sitä, että perussuomalaiset yrittäisivät omia Väinö Tannerin”, kirjoitin yhteen kolumniin, ja samaa rinnastusta olen tarjonnut myös muutamassa haastattelussa.

No, nyt se on sitten tapahtunut, vaikka sitten naapuria vähän pehmeämmässä muodossa. Yleisradion vaalikoneessa ehdokkaat saavat nimetä poliittisen esikuvansa. Ja katso: Jussi Halla-aholla se on kuin onkin Väinö Tanner.

PERUSSUOMALAISTEN OMA aatetraditio on sen verran ohut tai ongelmallinen, että esikuvastoon tarvitaan lainatavaraa. Aika vaikeahan Halla-ahoa on sovittaa Timo Soinin tavoin Veikko Vennamon saappaisiin. Sotienväliseltä kaudelta tosin saattaisi kyllä löytyä Tanneria sattuvampia hengenheimolaisia.

Aitosuomalaisessa sankarijahdissa sinisten Sampo Terho kurkottaa aina kansallisfilosofi J. V. Snellmaniin asti. Muut puoluejohtajat löytävät idolinsa enimmäkseen lähempää omasta poliittisesta leiristä, mieluummin presidentti- ja pääministeritasolta.

Antti Rinne nimeää Rafael Paasion ja Olof Palmen, Juha Sipilä Kyösti Kallion, Sari Essayah Angela Merkelin, Paavo Väyrynen Urho Kekkosen ja Harry Harkimo Sauli Niinistön. Pekka Haaviston esikuva on YK:n entinen pääsihteeri Kofi Annan ja Li Anderssonin vasta 16-vuotias ilmastoaktivisti Greta Thunberg. Petteri Orpo ei osallistu tähän leikkiin, ei myöskään Anna-Maja Henriksson.

UHRAAN VAALIKONEVIIHTEELLE sunnuntaijazzin soidessa pari tuntia ja tutkistelen, keitä Helsingin vaalipiirin kansanedustajaehdokkaat nostavat poliittisiksi esikuvikseen. Hajonta on niin suurta, että syvällisiin tulkintoihin ei ole syytä. Viitteellisen blogin sentään kehtaa kirjoittaa jo tälläkin otannalla.

Idolilistan ykköseksi nousee parillakymmenellä maininnalla Tarja Halonen, joka saa ääniä myös muilta kuin sosiaalidemokraateilta. Muurinmurtaja- ja lasikaton puhkojanaiset tuntuvat muutenkin olevan arvossaan. Elisabeth Rehn pärjää hyvin, samoin Minna Canth, jonka syntymän 175-juhlavuosi on ollut ajankohtaisuudessaan menestys.

Maailmalta mainitaan niin vallan veteraani Angela Merkel kuin alta kolmikymppinen Alexandria Ocasio-Cortez, joka marraskuussa nousi Yhdysvaltain edustajainhuoneeseen. Kansalaisaktivisteista fanitetaan Thunbergia. Muoti vaihtuu tälläkin saralla, sillä jotakuinkin vastaavassa iässä 2014 Nobel-palkittu Malala Yousafzai saa nyt vain yhden maininnan.

Ihmisoikeustaistelijoiden kategoriassa on kuitenkin yksi ylitse muiden: Nelson Mandelan 15 ääntä riittävät yleisessäkin sarjassa palkintopallille. Muutama noteeraa Mahatma Gandhin ja Martin Luther Kingin, Barack Obamaa ja Michelleä muistaa kymmenkunta.

USKOLLISUUTTAAN OMAN PUOLUEEN johtajalle helsinkiläisistä ehdokkaista tunnustavat ahkerimmin kristilliset sekä väyrysläiset, joista jälkimmäiset nostavat myös Kekkosen presidenttipörssin kakkoseksi. Sauli Niinistö jää kovasta kansansuosiostaan huolimatta alle kymmeneen mainintaan.

Jussi Halla-aho on omilleen ”mestari”, mutta SDP:n, Kokoomuksen ja Keskustan ehdokkaiden esikuvat löytyvät menneisyydestä tai maailmalta – Rinne, Orpo ja Sipilä eivät saa ainuttakaan ääntä. Sen sijaan on kiinnostavaa, että nousevista naispoliitikoista ainakin Li Andersson, Elina Lepomäki ja Annika Saarikko innoittavat myös kanssasisariaan.

HUPI ALKAA HIIPUA, ENKÄ VIITSI paneutua muihin vaalipiireihin. Jaettakoon kuitenkin vielä pari erikoismainintaa. Oma äiti tai isoisä on tietysti aina hellyttävä veto, tai joku politiikan tuntematon rivityömies tai -nainen.

Historiasta ja ulkomailta on löytynyt myös muutamia suuruuksia, joista en ole aikaisemmin kuullut lainkaan. Lupaan tutustua Bysantin kuningatar Theodoraan, jonka poliittinen taito on tehnyt vaikutuksen Keskustan Klaus Salliseen.

Vaikka Nuuskamuikkustakin tarjotaan, hauskin vastaus tulee Perussuomalaisten Mika Raatikaiselta, jonka poliittinen esikuva on itsepintaisten gallialaisten uljas kyläpäällikkö Aladobix. Yllättävin on kuitenkin keskustalaisen ministerin Kimmo Tiilikaisen paljastus: ”Yhteiskunnallisen ajatteluni ja osallistumiseni kenties vaikuttavin henkilö on Pelle Miljoona.”

Jään muistelemaan, olemmeko kenties pogonneet yhdessä Lepakkoluolan keikoilla.