EDUSKUNTAVAALIT ON KÄYTY, tulokset laskettu ja märehditty niin, että selasin viimein kasoiksi kertyneet sanomalehdet pois jätepaperiin. Jäähyväisiksi katselin vielä toinen toistaan mainiompien ehdokkaiden mainoksia, joiden kokonaishinnan vain mediayhtiöt yksin tietävät.
Sinne ne nyt joutavat, kierrätyskäyttöön. Valituksi tulleita voi onnitella menestyksellisestä satsauksesta. Sen sijaan eduskunnan ulkopuolelle jääneille lienee laiha lohtu, että heidän polttamansa eurot auttavat osaltaan yhtä demokratian elinehtoa, journalismia ja tiedonvälitystä.
Osaan ilmoituksista oli merkitty, kuka mainoksen oli maksanut. Suurenuslasista olisi ollut apua niiden tihrustamisessa, sen verran heiveröisellä ja taustaan häviävällä fontilla oli rahoittaja usein merkitty, melkeinpä huomaamattomiin johonkin reunaan tai kulmaan.
USEIMMISTA RAHAMASSEISTA näyttivät vastaavan ehdokkaan tukiryhmä tai tukijat, mutta aika moni kertoi maksaneensa ilmoituksen itse. Ehkä hellyttävin silmään osuneista maininnoista oli ”äiti ja isä”. Myös joillakin puolueosastoilla on ollut varaa tukea omiaan.
Muutamia tuki rekisteröity yhdistys, joiden nimet käyvät jo itsessään vaalisloganeista. Oma hupinsa on arvuutella, ketä rahoittivat esimerkiksi Edistyksellisen Helsingin Puolesta ry, Eurooppa ja suomalainen työ ry, Muutoksentekijät ry, Rohkeutta reformeihin ry tai Vaikuttavaa Helsinkiä ry.
Googlauksen harrastajat voivat yrittää selvitellä, onko näillä yhdistyksillä muuta toimintaa, mutta vaalirahoituksen lähteille tätä reittiä tuskin pääsee. Kirjava käytäntö tuntuu jättävän avoimeksi senkin, milloin rahoittaja pitää ylipäätään ilmoituksiin merkitä.
OMAN RAHAN KÄYTTÖ EROTTUI mainosten joukossa melkeinpä väistämättä edukseen. Siihen sisältyy viesti, että ehdokas uskoo itseensä ja asiaansa niin, että panee panoksia peliin omasta pussistaan.
Toisaalta, mitään normia käytännöstä ei sovi tehdä. Vaalit eivät saisi muuttua varakkaiden etuoikeudeksi, ja toimivan tukiryhmän kokoaminen on jo jonkinlainen taidonnäyte sekin edustajaehdokkaan uskottavudesta ja kyvystä.
Varainkeruu on osa niin poliittista kuin monta muutakin kansalaistoimintaa, eikä siinä pitäisi olla mitään peiteltävää. Avoimuuden astetta päästään taas arvioimaan, kun valituksi tai varalle tulleiden kansanedustajien vaalirahailmoitukset ovat kohta netissä kenen tahansa katsottavissa.
Velvoite avustusten yksilöimiseen kulkee 1 500 eurossa. Kokemus kertoo, että sen ylittäviä lahjoitusten antajia on kovin harvassa. Ja pienempien summien tukijoita on toisilla sitten vain enemmän – tai varakkaampia – kuin toisilla.
Kympillä ja tonnilla on mainosten maksamisessa aika tavalla eroa.