”ONKO ANTTI RINNE voittanut lotossa!?!” Pari viikkoa sitten saamani tekstiviesti kiteytti äimistyksen, kun Säätytalolta kantautui pelkkiä menolisäyksiä kaavaillun hallituksen ohjelmaan. Moni media, sometulvasta puhumattakaan, kauhisteli himoverottajien aikeita, manasi SAK:n vaikutusvaltaa ja muita lobbareita.

Itse asiassa lottopottimiljoonat ovat roposia, kun hallitus pyörittää satojen miljoonien, ellei miljardien rulettia. Silti tunnelmat tuntuvat tasaantuneen, kun vihreän kansanrintaman viisikko tänään lanseerasi julkisuuteen toimintalinjansa seuraaville vuosille.

Päällepäin yksituumaisina ja sangen luottavaisina väistyvää keskustajohtajaa Juha Sipilää myöten, joka välillä oli poistunut neuvotteluista niska kuumottaen autotalliverstaaseensa etsimään uskonvahvistusta koko hankkeeseen.

UUSI HALLITUS ON varmasti yhtä tietoinen kuin kriittiset kommentaattorit, että kunnianhimoisten tavoitteiden saavuttaminen edellyttää sekä suotuisia taloussuhdanteita että onnistumista työllisyysasteen nostossa.

Viisikko on kuitenkin päättänyt, että kannattaa yrittää. Ja epäilijät tyytyä toistaiseksi katsomaan, että siinäpähän yrittävät. Molemmilta tahoilta vaadittaisiin nyt kärsivällisyyttä ja pitkää pinnaa.

On nimittäin paljolti tarkastelun aikajänteestä kiinni, muuttuvatko menot investoinneiksi ja miten uudistukset maksavat itse itsensä. Poliittisen arjen problematiikkaan jää joka tapauksessa, että rahat budjettiin täytyy löytyä joka vuosi.

ANTTI RINTEEN TAIVAL sosiaalidemokraattien puoluejohtajana on ollut kivinen. Ilkkujia on riittänyt alusta asti – syystä tai syyttä – lähes joka askeleelle, eivätkä vaalitulokset ole tuottaneet toivotunlaista menestystä.

Riippumatta siitä, miten itse kukin arvioi hallitusohjelman sisältöä, sen syntyminen hallitussa aikataulussa on Rinteen suuri voitto. Viimeisen kuukauden aikana hän on lunastanut puheet, joiden mukaan ”entinen ay-jyrä” itse asiassa on taitava ja aikaansaapa neuvottelija.

Uuteen hallitukseen tulevien puolueiden puheenjohtajat jakoivat tiedotustilaisuudessa vilpittömältä vaikuttanutta tunnustusta tavasta, jolla Rinne on vienyt prosessia kohti maalia. Tutkiva journalismi tietysti selvittää, luultavasti jo lähipäivinä, millaista meno on ollut kulissien takana.

KESKINÄISTÄ LUOTTAMUSTA viisikon välille tarvitaankin, muuten ei hallitusseikkailuun kannata edes lähteä. Ja monenlaisia vaikeuksia on takuuvarmasti edessä, joissa myös pääministerin taidot mitataan aina uudelleen.

Suomi kaipaa hallitusta, joka paitsi kykenee päätöksiin myös osaa panna niitä määrätietoisesti toimeen. Ja mieluummin niin, että puolet kansakunnasta ei nouse neliraajajarrutukseen niitä vastustamaan.

Viime vaalikaudet eri hallituspohjilla eivät tältä osin ole olleet maan poliittisen historian maineikkaimpia. Uusi hallitus pääsee aloittamaan koko lailla puhtaalta pöydältä. Kaikkien tahojen kannattaisi antaa sille avoin mahdollisuus onnistua.

Arvostella saa ja pitää, mutta mieluummin tekojen ja tulosten mukaan kuin periaatteen puolesta.

SUOMEN POLIITTISEEN järjestelmään ja demokratiaan hallitusratkaisu tuo uskottavuutta, vaikka vaaleissa romahtaneen Keskustan kohdalla onkin kuulunut paljon kitinää. Äänestäjät tyrmäsivät edellisen hallituspohjan ja saavat nyt suurin piirtein niin toisenlaisen koalition kuin ylipäätään on mahdollista.

Vaaleilla on siten väliä. Antti Rinteen SDP nousi niukin naukin maan suurimmaksi puolueeksi luvaten, että muutos alkaa huhtikuussa. Hallituksen kokoonpano, kokoamisen tapa ja ohjelman laatiminen osoittavat, että sosiaalidemokraatit yrittävät tosissaan täyttää luomansa odotukset.

Kuinka koottu viisikko sitten lopulta onnistuu, sitä ei tiedä vielä kristallipallokaan.