BJÖRN WAHLROOS EI OLE ensimmäinen, joka näinä aikoina on ollut huolissaan liberaaliin demokratiaan nojautuvan poliittisen järjestelmän sirpaloitumisesta ja toimintakyvystä. Sen sijaan hänen ehdotuksensa ongelman ratkaisuksi on hiukan yllättävä: suhteellisen vaalitavan heikentäminen väkevästi enemmistövaalin suuntaan.

Totta on, että Suomessa ei ole käytössä useiden muiden demokratioiden tavoin valtakunnallista äänikynnystä, mutta käytännössä sellainen muodostuu jokaiseen 13 vaalipiiriin. Viime keväänä vihreiden 9,7 prosentin kannatus ei Lapissa riittänyt kansanedustajan paikkaan, kun taas kristillisdemokraatti meni Uudellamaalla reilusti läpi puolueen vaatimattomalla 2,7 prosentin osuudella annetuista äänistä.

Tätä epäsuhtaa on hiljattain yritetty paikata parilla vaalipiirien yhdistämisellä, mutta mihinkään tasauspaikkajyvitykseen asti ei ole haluttu siirtyä. Wahlroos korjaisi järjestelmää päinvastoin 67 vaalipiiriin, joista valittaisiin kolme kansanedustajaa kustakin.

Siinäpä olisi karttaharjoitusta vaalipiirien rajojen vetoon ja riitaa alueellisen edustavuuden vaalijoille! Taistelu maakuntien määrästä olisi sen rinnalla leikin tekoa.

ENEMMISTÖVAALIN PERINTEISET mallimaat eivät juuri tällä hetkellä houkuttele esikuvina. Yhdysvaltojen kaksipuoluejärjestelmä on ollut koko 2000-luvun kuin poliittisessa sisällissodassa.

Britannia taas on päreinä, kun keskeiset jakolinjat kulkevatkin puolueiden sisällä eivätkä niiden välillä. Perverssissä tilanteessa pääministerin kaatamiseen pyrkivä oppositio pitää tätä vallassa estämällä tätä toteuttamasta haluamiaan uusia parlamenttivaaleja…

Suhteellisen vaalitavan oloissa Labour olisi takuuvarmasti jakaantunut länsieurooppalaisen perinteen mukaisesti kahteen tai useampaan vasemmistopuolueeseen. Pakkoavioliitto tuottaa harvoin harmonista yhteiseloa ja tahtoa.

Brittijärjestelmän kummallisuuksiin kuuluu, että Tony Blairin työväenpuolue sai vuoden 2005 vaaleissa kolmannen perättäisen voiton, kun 35,2 prosenttiin pudonnut kannatus riitti yhä enemmistöön parlamentissa. Jeremy Corbynin Labour puolestaan jäi 40 prosentin ääniosuudella vuonna 2017 nuolemaan näppejään.

Keskeinen kysymys kuuluu, kuinka pitkälle suhteellisesta edustuksellisuudesta voidaan tinkiä niin, että poliittinen järjestelmä kykenee vielä kanavoimaan yhteiskunnassa kumuloituvat paineet legitiimeiksi koetuiksi päätöksiksi. Kuinka rajuja ratkaisuja vähemmistöön nojautuvalla enemmistövallalla voidaan runnoa lävitse?