LOKAKUUSSA JULKAISTIIN sopivasti Helsingin kirjamessuille Antti Rinteen auktorisoitu elämäkerta, jonka alaotsikko täsmentää kyseessä olevan ei enempää eikä vähempää kuin ”koko tarina” (Into 2019).
Takakansiteksti nostaa Matti Mörttisen ja Lauri Nurmen työstämän henkilökuvan lajissaan historialliseksi kirjatapaukseksi: ”yhdestäkään Suomen pääministeristä ei ole julkaistu vastaavaa teosta hänen ollessaan vallassa”.
Tiukoille se otti tälläkin kertaa. Kirja päättyy seesteisissä merkeissä Kesärannan verannalla, jossa lämmin syystuuli huokailee lounaasta. Viimeinen luku on saanut otsikokseen ”Hymyilevä pääministeri”.
Se hymy on muutamana viime viikon aikana hyytynyt, ja Rinne on enää eronnut pääministeri. Aikamme poliittinen historia on nopeatempoista ja julmaa. ”Koko tarina” kaipaisi päivityksekseen pitkän epilogin.
JOULUMARKKINOILLE SELLAINEN tuskin ehtii, vaikka toimittaja Nurmella on Iltalehden artikkeleissa hyvät pohjat kuvaukselle tämänkertaisesta politikoinnista kulissien takana. Ehkä tapahtumia on syytäkin hiukan sulatella, ennen kuin sitoo ne tulkinnaksi kansien väliin.
Poliittisen historian maisterina Nurmen pitäisi tuntea pikahistorian sudenkuopat. Tämän toteaminen ei vie ansioita tutkivalta journalismilta, jota ilman joutuisimme tyytymään julkisiin lähteisiin, odottamaan vuosikaudet asianosaisten muistelmia ja arkistojen avautumisia.
Salaliittoteorioiden helmasyntinä on hahmottaa liian suunnitelmallisina sellaisetkin tapahtumakulut, joiden käänteisiin on vaikuttanut silkka sattuma. Historia on jälkiviisaustiede, jos tiede ollenkaan, mutta aikaperspektiivi mieluummin ehkäisee kuin rohkaisee ylitulkintoja.
KUN PÄÄMINISTERI KÄVI TIISTAINA 3. joulukuuta jättämässä hallituksensa eroanomuksen tasavallan presidentille, Iltalehti kertoi jo samana iltana, ”miten ja miksi keskustalaiset toteuttivat operaatio-Rinteen”. Sen keskeiseksi arkkitehdiksi nimettiin Juha Sipilä, joka ei kuitenkaan ole tunnistanut itselleen tällaista roolia.
Tulkinta nojasi ennen muuta Keskustan sisältä vuodettuun viestiketjuun. Sen perusteella taas Demokraatin mukaan ”ei ole mitenkään pääteltävissä, että tällainen operaatio olisi ollut käynnissä”. Sipilä päinvastoin näyttäisi uskoneen, että omistajaohjausministeri Sirpa Paateron ero riittäisi putsaamaan pöydän.
Mene ja tiedä. Lisäevidenssiä odotellessa varaan ”operaatio-Rinteen” yhä tarkoittamaan Suomen lähihistoriassa Jutta Urpilaisen syrjäyttämishanketta SDP:n Seinäjoen puoluekokouksessa 2014. Siitä Mörttinen & Nurmi tarjoilevat tekijämiesten todistamana raadollisen kuvauksen Antti Rinteen ”tähänastisessa tarinassa”.