JOHN LE CARRÉ teki kansainvälisen läpimurtonsa vuonna 1963 ikiklassikoksi osoittautuneella vakoiluromaanilla The Spy Who Came in from the Cold. Se ilmestyi nopeasti suomeksi seuraavana keväänä (Mies kylmästä), ja jouluksi Weilin+Göös kiirehti markkinoille tekijän esikoisen Puhelu vainajalle (Call for the Dead, 1961).

Silloin taotaan, kun rauta on kuumaa. Kevättalvella 1965 kustantaja jatkoi vielä toisella (tai siis kolmannella) le Carrélla, joka sai suomeksi ontuvan otsikon Paholaisen siivet (A Murder of Quality, 1962). Nämä varhaisteokset eivät ole jääneet erityisemmin elämään, mutta on niillä oma kiinnostavuutensa.

Sekä itsenäisinä pikkujännäreinä että erityisesti osana tekijänsä kokonaistuotantoa. Ei vähiten sen vuoksi, että niissä astuu näyttämölle George Smiley, keskeisin le Carrén kirjojen henkilöhahmoista.

PAHOLAISEN SIIPIEN kolmannen painoksen (1992) kannessa Smiley poseeraa piippu suussa lähikuvassa, joka on otettu kirjasta tehdystä tv-elokuvasta. Kuin mikäkin Maigret! Romaani on kuriositeetti le Carrén tuotannossa, nimiölehden mukaisesti salapoliisiromaani.

Tiedustelupalvelusta vetäytynyt Smiley selvittelee viraapelihommina murhamysteerin, joka sijoittuu englantilaisen eliitin yksityiskouluun. Perhetausta ja sukulaissuhteet painavat sen piirissä enemmän kuin poikien älynlahjat, ja opettajakunta vaalii luokkayhteiskunnan perinteitä parhaansa mukaan.

Juonisommitelma tarjoaa riittävät ainekset sosiaaliselle satiirille, jonka pistot le Carré antaa varmaotteisella tyylitajulla. Huokaisen silti helpotuksesta, että Smiley ei jäänyt kiertämään hercule poirotina kirjasta toiseen aina uusiin seurapiiriasetelmiin.

LE CARRÉ HAKI selvästi vielä suuntaa työstäessään romaania brittitiedustelun virkamiehenä Bonnin-lähetystössä. Vakoilun maailma hallitsi päivätyötä ja mieltä, eikä hän malttanut siitä kirjassakaan vapautua, vaikka Smiley pyöri kirjan sivuilla muissa ympyröissä.

”Huomaamattomuus oli hänellä verissä, ja sitä vaati hänen ammattinsakin. Vakoilun syrjäpolkuja eivät kansoita kirjallisuuden reimaotteiset ja värikkäät seikkailijat. Mies joka Smileyn tavoin elää ja toimii vuosikausia maansa vihollisten keskuudessa, oppii rukoilemaan vain yhtä asiaa: ettei häntä milloinkaan huomattaisi.”

Siinä lähti terveisiä Ian Flemingille, jonka toiminalliset James Bondit olivat kansainvälisiä bestsellereitä. Mies kylmästä nosti le Carrén sitten kertaheitolla samaan luokkaan, ja hän saattoi heittäytyä vapaaksi kirjailijaksi.

Vakoilu kirjallisena genrenä rikastui uudella, psykologisesti painottuneella variaatiolla.