Ruusun nimi da vinci -koodien maailmassa

SYKSYN LOMAVIIKKOON osui osin sateita, mutta se ei suuremmin haitannut. Olin varannut lukemiseksi paksun klassikon, jossa tarinan juoksutuskin on jaoteltu sopivasti seitsemään päivään. Hiukan nolotti myöntää, että Umberto Econ Ruusun nimi (suom. Aira Buffa) oli jäänyt 1980-luvulla tuoreeltaan lukematta. Toisaalta vaimo huomautti käyvän kateeksi, että muhkea elämys sen parissa oli jollain vasta edessä. Elokuva tietty […]

Korean kulttuurinen nousu

NOBELISTIN lukeminen ei ole tehnyt näin häijyä sitten sen jälkeen, kun luin Elfriede Jelinekin Pianonsoittajaa (suom. Jukka-Pekka Pajunen, 2005; saks. 1983). Enkä tarkoita, että nämä olisivat mielestäni vastenmielisiä, saati huonoja, vaan päinvastoin vaikuttavilta teoksilta käy kyllä kestää melkoisia tärskyjä. (Peter Handkesta joskus toiste. Toisaalta olkoon cozy crime ja muu hyvän mielen kirjallisuus muunlaiseen moodiin ja […]

No nyt on tarjolla musiikkiteatteria!

OOPPERASSA kummittelee, Kekkonen on Kapsäkissä, Minna Craucher Espoossa ja Maija Vilkkumaan Bosslady Jyväskylässä. Pariisin Punainen Mylly on pystytetty Helsingin Kaupunginteatteriin, Svenska Teaternissa jylläävät lapset Roald Dahlin Matildan johdolla. Ja piskuinen Lilla Teatern vetää isosti Dancer in the Darkia. Siis sitä Lars von Trierin elokuvaa, joka vuonna 2000 putsasi Cannesin festivaalin palkintopöytiä pääosaa esittäneen Björkin johdolla. […]

Jaan Krossin koulunpenkillä

ITALIALAINEN kesäni keskeytyi Wikmanin poikiin, joihin viimein törmäsin Valkeakosken mainiossa antikvariaatissa. Liekö pitkä piileskely johtunut siitä, että suomennoksen (Kalervo Mettala) takana on jostain syystä turkulainen Kirja-Aurora eikä Krossin pääkustantaja WSOY. Vaan väliäkö hällä, ja siis sukellus Viron sotia edeltävään sivistyshistoriaan 1930-luvun lopulle. Koulupoikien näkökulmasta avautuu mennyt maailma, jossa nuorelle tasavallalle kasvatetaan kansallista eliittiä. Kuinka konservatiivisessa […]