SUOMALAISELLA kirjallisuusviennillä menee hyvin, Kirjallisuuden vientikeskus FILI tiedotti marraskuussa 2023 ja Helsingin Sanomat uutisoi (6.11.2023) sen mukaisesti. Otsikkoon nousi FILIn johtajan Tiia Strandénin hehkutuksen pohjalta: ”Ruotsalaiset innostuivat suomalaisista dekkareista – tähän asti tilanne on ollut toisin päin”.

Katsotaanpa saldoa FILIn käännöstietokannan pohjalta. Vuonna 2023 ruotsiksi kääntyi kolme suomalaisdekkaria: Satu Rämön Hildur, Max Seeckin Kauna ja Antti Tuomaisen Majavateoria. Nyt päättyvänä vuonna Rämö (Rósa & Björk) ja Seeck (Loukko) saivat seurakseen Elina Backmanin (Ennen kuin tulee pimeää), jolta on aiemmin naapurissa käännetty pari teosta.

Hienoa, että tekijät vakiinnuttavat asemaansa Ruotsin markkinoilla, parhaimmillaan korkealla ja toivottavasti myös myyvällä profiililla. Mutta kolme käännöstä kuulostaa kokonaismääränä vaatimattomalta verrattuna siihen, että ruotsalaisia dekkareita julkaistaan suomeksi useampia kymmeniä joka vuosi.

Eli vallan suuresta keikauksesta tuskin voi puhua. ”Huippuvuonna” 2022 Backmanin (Kun jäljet katoavat), Seeckin (Pahan verkko) ja Tuomaisen (Hirvikaava) seurana olivat A. M. Ollikainen (Kontti) ja Arttu Tuominen (Hyvitys), joilta riittäisi myös jatkotuotantoa ruotsalaisille lukijoille.

ONKO KOTIMAINEN kärki näin kapea vai Ruotsi vain vaikea markkina? Jälkimmäiseen viittaa se, että esimerkiksi Saksaan on mennyt Suomesta myös ”trillereitä”, Ilkka Remestä ja Taavi Soininvaaraa, viimeksi Tuomas Niskakangasta.

Eikä muun kaunokirjallisuuden puolella suju sen paremmin. Vaikka paljon on puhuttu Suomen Ruotsissa nauttimasta buumista, romaaneja kääntyi vuonna 2024 vain viisi: Anneli Kannon Punaorvot, Juhani Karilan Pienen hauen pyydystys, Merja Mäen Itki toisenkin, Iida Rauman Hävitys sekä Petra Rautiaisen Meren muisti.

Toisaalta, onko tuollainen ”dekkarikärki” niinkään kapea ankarasti kilpailluilla kansainvälisillä markkinoilla? Mukaanhan tulee laskea myös ruotsiksi kirjoittava Nilla Kjellsdotter, jonka murhat Pohjanmaalla ovat menestyneet Ruotsissa hyvin.

Eli ei auta jäädä surkuttelemaan, vaan iloitaan jokaisesta, joka ylittää kielimuureja maailmalle.