VAIKKA KEVÄTTÄ ja aurinkoa kohti mennään, yöt ovat yhä kylmiä, ja ”hyisenä henkii Itä” kuin Uuno Kailaan kuulussa runossa: ”Kaukaa, aroilta kohoaa / Iivana Julman haamu. / Turman henki, se ennustaa: / verta on näkevä aamu.”

Kansallinen uho ei ehkä yllä samaan luokkaan kuin noiden säkeiden aikoina (”Tulkoot hurttina aroiltaan! / Mahtuvat multaan tänne.”), mutta varustautumisessa kuljetaan kaukana edellä. Ja samalla sijoitetaan Suomea geopoliittiseen asemaan, josta 1930-luvulla yritettiin rimpuilla irti.

PÄÄMINISTERI Petteri Orpon mukaan EU:n kykyä yhteiseen puolustukseen tulee vahvistaa vaikka yhteisvelalla, kunhan rahoitus kohdentuu sinne, missä Eurooppaa puolustetaan. Eli tänne, itärajalle. Suomen on oltava ratkaisussa ”saamapuolella”.

Tuoreessa pohjapaperissa eurooppalaisille puolueveljilleen Orpo linjaa, että ”Venäjän ja Valko-Venäjän uhalle eniten altistuneen Euroopan itäisen puolustuslinjan vahvistaminen on edellytys koko Euroopan turvallisuudelle”.

Suomi sulo Pohjola seisoo siis länsimaisen sivilisaation etuvartiossa Venäjän vanhan keisarikunnan muiden reunavaltioiden rinnalla. ”Raja railona aukeaa. / Edessä Aasia, Itä. / Takana Länttä ja Eurooppaa; varjelen, vartija, sitä.”

’RAJALLA’ ilmestyi Uuno Kailaan kokoelmassa Uni ja kuolema vuonna 1931. Runo alleviivasi poikien velvollisuutta jatkaa isien ikiaikaista taistelua (”naisen rukkia puolustain / ynnä kehtoa lasten”). ”Ei ole polkeva häpäisten / sankarileponne majaa / rauta-antura vihollisen, – / suojelen maani rajaa!”

Noihin aikoihin WSOY julkaisi myös useana painoksena Suomen sotilaan lauluja, joissa laulettiin isänmaallisesti kalliista kotimaasta. Yksi tunnetuimmista marsseista kertoi, kuinka ”poikia on haudattu Balkanin santaan / toiselle puolelle Tonavan”.

Suomen kaarti teki siinä paluuta Turkin sodasta vuonna 1878, jossa se kävi vuodattamassa vertaan. Silloin Venäjän keisarikunnan puolesta.