OPISKELIN POLIITTISEN historian perustutkintoa 1980-luvun jälkipuoliskolla, J. K. Paasikiven päiväkirjojen ilmestymisen ja Mihail Gorbatšovin perestroikan aikaan. Havainnoimme reaaliajassa, kuinka aikakausi oli vaihtumassa, Eurooppa avautumassa ja maailmanjärjestys muuttumassa.

Sukupolvikokemus, jonka symboliksi sopi Berliinin muurin murtuminen. Se säväytti, mutta ei itse tapahtumana enää yllättänyt. Kommunismin mureneminen oli vaikuttanut jo pitkään peruuttamattomalta ja vääjäämättömältä prosessilta.

NEUVOSTOLIITON VALTIOLLISTA hajoamista oli vaikeampi hahmottaa, uskoa todeksi, että sotilaallinen suurvalta vetäytyisi pitkästä strategisesta siivusta Itämeren rannikkoa. Ehkä historian opinnotkin olivat ruokkineet liiaksi kuvaa voimapoliittisen ”realismin” kaikkivoipaisuudesta.

Vapaa Viro on sittemmin ollut minulle paitsi suuri ilonaihe myös konkreettinen muistutus aatteiden ja hengen vahvuudesta sortoa ja väkivaltaa vastaan. Sitäkin turhanaikaisemmalta on tuntunut ajoittainen nokittelu veljeskansojen tai paremminkin niiden muutamien edustajien välillä.

Perustaltaan suhteet ovat onneksi niin lujat, että tällaiseen on varaa – kuten toisen rakkaan naapurin Ruotsinkin kanssa.

AIKAKAUSIEN TAITTEESEEN kolme vuosikymmentä sitten kuului unelmani siitä, että joskus vielä olisi yhtä helppoa ja luonnollista nousta Helsingin rautatieasemalta Pietarin-junaan kuin satamista Tukholman- ja Tallinnan-laivoihin.

Utopian piti muuttua arkipäiväksi, kun Allegro-junat alkoivat liikennöidä vuonna 2010. Vladimir Putin teki kuitenkin parhaansa hillitäkseen matkailuintoani Venäjälle. Oopperaillat Mariinski-teatterissa ovat jääneet vähiin, Moskovan valoista puhumattakaan.

Eikä Allegro kulje enää. Viimeiset ajetut vuorot maaliskuussa muistuttivat pakolaisjunia, tosin ensimmäisessä luokassa.

UKRAINAN SOTA monine seuraamuksineen on synnyttämässä sukupolvikokemuksen, jossa jälleen itäraja aukeaa syvänä railona. Sellaisia jälkiä ei pyyhitä pois vuosissa, vaan suotuisassakin vuorovaikutuksessa vuosikymmenissä.

Lopullisesti ei milloinkaan. Historia on mentaalinen muisti, joka aktivoituu aina tilanteen ja tarpeen mukaan kansojen välisessä kanssakäymisessä, kuten talvisodasta hyvin tiedämme. Vaikka Putin kaatuisi, demokraattinenkaan Venäjä ei saa hänen tekojaan ukrainalaisilta koskaan anteeksi.

 

Demokraatti 9/12.5.2022