”VLADISLAV SURKOV muistuttaa romanttista sankaria 1800-luvun romaanista”, Mihail Zygar luonnehti kirjassaan Putinin sisäpiiri. Ja kas, Giuliano da Empoli on jalostanut tuoreeseen Kremlin velhoon Surkovin oloisen päähenkilön, joka kantaa nimeä Vadim Baranov.

Näkymiä neuvostoajan jälkeiseen Venäjään on julkaistu jo suomeksikin runsaasti, mutta uutuus löytää sijansa. Romaanimuoto sallii keskittymisen vallan ja mielen maisemiin tiukan tapahtumahistorian kertaamisen kustannuksella.

da Empoli on paneutunut poliittiseen viestintään sekä tutkijana että Italian entisen pääministerin Matteo Renzin neuvonantajana. Vaikka analyysi painottuu nyt Venäjään, kyse on myös laajemmin tulevaisuudesta, tekoälystä ja digijättien kyvystä kerätä ihmisistä dataa.

Valta on kontrollia. Kehyskertomus ei suotta viittaa Zamjatinin 1920-luvun dystopiaromaaniin Me, ja Orwellkin on taas kerran ajankohtainen.

TUNTEMATTOMAN SOTILAAN Baranovin poika oli sotilasarvoltaan kapteeni ja olemuksessaan vangiksi otettunakin arvokkuutta, vaikka sukunimensä lienee suomeksi lähinnä Pässinen. Kremlin velhon sivistyneestä intellektistä ei ole epäilystä, mutta yhteiskunnalliset arvostukset asettuvat toisin kuin lännessä.

Kun putinismin kriitikko, šakin maailmanmestari Garri Kasparov moittii, että Surkov-Baranovin luoma käsite ”suvereeni demokratia” vastaa demokratiaa yhtä vähän kuin sähkötuoli tuolia, Pässinen kuittaa: Politiikka on paljon šakkia raaempaa, ja ammattilaiset pitävät sitä ”ainoana todella pelaamisen arvoisena pelinä”.

SUOMEA SIVUTAAN romaanissa ohimennen, mutta mentaalisen geopolitiikan kannalta sattuvasti. Baranov osuu paikalle, kun Putin puhisee kansainvälisen huippukokouksen jälkeen kiihtyneenä:

”Sama juttu joka kerta. Minua kohdellaan niin kuin olisin Suomen presidentti. Tai oikeastaan vielä huonommin, koska heidän silmissään Suomi on sivistynyt maa siinä missä me olemme villi Venäjä, kuin mikäkin ovella hiiviskelevä juoppo pummi.”

Kaipaamaansa kunnioitusta Venäjä ei kykene hankkimaan kuin voimalla. ”Mutta me emme ole Suomi”, Putin uhoaa, vaan suurin kansakunta maan päällä. Ja rikkain, kunhan rosvotut luonnonvarat palautetaan palvelemaan Venäjän kansan etuja.

Se tarkoittaa omien oligarkkien panemista ojennukseen ja etupiirin ulottamista yli rajojen. Näiden toimien seurauksena myös Baranov joutuu lännen pakotelistalle. Viimeistä viikonloppuaan Euroopassa hän lentää haikeana viettämään lempikaupunkiinsa: Tukholmaan.

 

Julkaistu Demokraatissa 3/15.2.204