WALTER MOSLEY sai nelikymppisenä lentävän lähdön kirjailijauralleen. Matkaa maineeseen silasi kova dekkarifani Bill Clinton, joka presidentiksi pyrkiessään vuonna 1992 nimesi Mosleyn suosikikseen ja heilutteli toimittajien edessä tämän esikoista Devil in a Blue Dress.

Sodanjälkeiseen Los Angelesiin sijoittuvan tarinan elokuvasovitusta ei tarvinnut pitkään odotella (1995), pääosassa Denzel Washington. Musta yksityisetsivä Easy Rawlins tuli totta kai tutuksi ympäri maailmaa myös lukuisten käännösten myötä.

Suomeen Sinipukuisen paholaisen (suom. Jaana Luotonen) toi piskuinen Loki-Kirjat, joka ehti julkaista seitsemän Rawlinsia ennen toimintansa lakkauttamista. Sen jälkeen Mosley katosi minun tutkastani, vaikka mies näkyy pukanneen kirjan, ellei kaksi per vuosi.

SATTUMALTA osui käteen The Long Fall, jolla Mosley lanseerasi vuonna 2009 uuden keskushahmon ratkomaan rikollisia vyyhtejä. Olihan noita sankareita ollut Rawlinsin ohella muitakin, mutta Leonid McGill käy kyllä kelpo tyypistä joukon jatkoksi.

Kuten etunimi vihjaa, isän perintönä olisi ollut tarjolla työläisten luokkataistuluakin, mutta marxilaistuutta paremmin poikaan tarttui tietoisuus mustien asemasta ja oikeuksista. Käytännön sovellutuksena nuoruus nyrkkeilykehässä, josta kunnostaan huolta pitäneellä dekkarilla on hyötyä yhä yli viisikymppisenä.

Kulttuurista pääomaakin on ehtinyt kertyä. McGill tunnistaa Cézannet ja Modiglianit, jos tapahtumien käänteet heittävät hänet rikkaiden lukaaleihin. ”I couldn’t draw to save my life but I appreciated the stylized chaos that artists of the late nineteenth and early twentieth century wrought.”

Kirjallista syvyyttä löytyy hellyttävästi muistellessa intohimoista suhdetta nuoreen skandinaavitaustaiseen naiseen. ”Our love was more like a couple of years of consumption on Thomas Mann’s Magic Mountain. It took us that long to recover.”

Kovaksi keitettyä, mutta romantisoiduin virityksin.

MOSLEY ON siis jatkanut Raymond Chandlerin marlowelaisessa traditiossa, vaikka historiallinen Los Angeles ympäristöinen on vaihtunut aikamme New Yorkiin. Kriminaalisia ja kierosti korruptoituneita kerrostumia riittää perinteiseen malliin.

The Long Fall sisältää pienen kumarruksen myös Dashiel Hammettille, kun sen sivuilla vilahtaa Pete the Finn vanhan rikoskeikan yhteydessä. Suomi mainittu! Muistelen, että samanniminen kaveri pyöri jossain roolissa Hammettin perusteoksessa Red Harvest (Veristä satoa, suom. Kalevi Nyytäjä).

Lajityypin mukaista on myös juonikuvio ja laaja henkilögalleria, joista kärryillä pysymiseksi olisi parasta piirtää ajoissa havaintokaavio. Mutta eiväthän nämä arvoitusdekkareita ole. Kirjat kantavat luistavan virkkeen ja iskevän lauseen varassa. Ne olivat Mosleylla 15 vuotta sitten luotettavasti tallella.