KUN 1970-LUVUN alussa aloittelin opintietäni, kansakoulun opettaja kysyi, miten olin oppinut numerot ja vähän laskemaankin. Pelikorteista, vastasin siniset silmät pyöreinä. Vanhan koulukunnan kansankynttilä paheksui synnillistä kasvatusta äidilleni, jota tapaus kovasti huvitti. Tapio Rautavaaran klassisessa kappaleessa korttipakka on sotilaalle ”Raamattu, alamakka ja rukouskirja”. Sotatuomarin edessä lueteltuun listaan olisi voinut lisätä, että kävi se myös yhteiskuntaopin alkeiden […]

RIKOKSIEN CAPRI (suom. Kyllikki Holmqvist, Gummerus 1955) on surkea dekkarinimi, mutta tarkoitustaan vastaavalla tavalla tehokas. Ilman viittausta Italiaan ja sen välimerelliseen helmeen ei silmäni olisi siihen pysähtynyt kirjapinojen keskellä. Varsinkaan, kun kirjoittaja Hugh Wheeler ei ollut entuudestaan tuttu. Ennen kuin takakannesta opin, että kaveri on toinen tekijöistä Quentin Patrickin nimimerkin takana. Aikansa ykkösluokkaa siis. Sen […]

MEDIASSA JA ERI tilaisuuksissa on kovasti hehkutettu, kuinka Ruotsissa on menossa Suomi-buumi. Enkä tarkoita vain presidentti Alexanderin vierailua ja hänen puolisonsa tyylin herättämää huomiota, vaan oikeastaan koko NATOon liittymisen prosessin aikaa. Mikäs sen mukavampaa, mutta kaikki luvut eivät varsinaisesti tue tätä buustia. ”Suomen matkailu on jäänyt surkeaan jamaan”, YLE uutisoi tänään vuoden 2023 yöpymistilastojen perusteella: […]

”EN OLE KOSKAAN tuntenut itseäni niin ruotsalaiseksi kuin tänään”, presidentti Alexander Stubb sanoi eilen valtiovierailullaan Tukholmassa. Hufvudstadsbladetissa taas Göteborgissa opiskelevat suomalaisnuoret toteavat: ”Trots kärleken till svenskan i det tvåspråkiga Finland säger alla tre att de aldrig känt så finska som i Sverige.” Mutta presidentin silmään ”näyttää siltä, että Ruotsissa on tällä hetkellä aika coolia olla […]

YLEISEN VALTIO-OPIN professori Jussi Teljo oli kova lukija ja dekkarimies. Tiedettä ei tainnut enää 1950-luvun puolella paljonkaan syntyä, mutta yliopistohommien sivussa hän ehti hyvin konsultoimaan uutta salapoliisiromaanien sarjaa, jonka WSOY lanseerasi kesällä 1953. Pesti ei kestänyt pitkään, sillä kustantaja pisti SaPo-sarjaan ”sellaisia kirjoja, joita minä en laisinkaan hyväksynyt”, Teljo muisteli myöhemmin. Joka toinen nimeke oli […]

SANOTAAN, ETTÄ hyvistä kirjoista pruukaa tulla huonoja elokuvia. Ei mikään ohittamaton sääntö, riippuuhan itsenäisissä taideteoksissa onnistuminen tekijöidensä visioista. Siksi onkin totta toisinpäin: Valkokankaiden valloittajien taakse ei tarvita kirjallisia mestariteoksia vaan aihioita, joita taitavat ohjaajat ja käsikirjoittajat sitten jalostavat näköisikseen. Oma kiinnostavuutensa on silti vertailla, miten kirja ja elokuva suhtautuvat toisiinsa. Martin Amisin vanhana fanina ilahduttaa, […]

ITALIAN HARRASTAJIA ja faneja riittää, ja dekkareiden lukijoita vielä enemmän, sekä meillä että muualla. Ei ihme, että nämä kohderyhmät risteytyvät maailman markkinoilla. Anglosaksit osaavat homman. Donna Leon on tuutannut noin 30 vuodessa noin 30 dekkaria, joita löytyy aina kansainvälisten lentokenttien kirjakojuista. Ei pahaa sanaa sympaattisesta ja oikeamielisestä poliisikomisario Guido Brunettista, vaikka tartun mieluummin astetta rosoisempaan […]

EN OLE KÄYNYT Korsikalla, muutoin kuin W. G. Sebaldin sivuilla (Oili Suomisen suomentamana Merkintöjä Korsikasta, Tammi 2016). Eikä niitä sivuja monta ole, muutama kymmen, neljä Keltaisen kirjaston arvoista jälkeenjäänyttä fragmenttia. Genovan tasavalta oli vastikään myynyt Korsikan Ranskalle, kun eräs Napoleone Buonaparte syntyi siellä Ajaccion kaupungissa. Sukutaustaltaan siis italialainen, paitsi että Italiaa ei tuolloin vielä ollut […]

ITALIALAISEN yhteiskunnan arkinen perusyksikkö on perhe ja sen ympärille kiertyvät suku- ja ystäväverkostot, vaikka totalitarismia tavoitteleva valtio painaisi ihmisiä ahtaalle. Natalia Ginzburgin omaelämäkerrallisessa teoksessa Kieli jota puhuimme (suom. Elina Melander, Aula & Co 2021) on antifasistinen henkilögalleria, mutta tarinaa ei isketä Mussolinin ajan murheissa repressiosta toiseen. Vaino on toki läsnä ja sitten sotakin kuin ohimennen, […]

”VLADISLAV SURKOV muistuttaa romanttista sankaria 1800-luvun romaanista”, Mihail Zygar luonnehti kirjassaan Putinin sisäpiiri. Ja kas, Giuliano da Empoli on jalostanut tuoreeseen Kremlin velhoon Surkovin oloisen päähenkilön, joka kantaa nimeä Vadim Baranov. Näkymiä neuvostoajan jälkeiseen Venäjään on julkaistu jo suomeksikin runsaasti, mutta uutuus löytää sijansa. Romaanimuoto sallii keskittymisen vallan ja mielen maisemiin tiukan tapahtumahistorian kertaamisen kustannuksella. […]