OLI AIKA, JOLLOIN saksofonisti David Murray tuuttasi samoista kvartettinsa sessioista markkinoille viisikin levyä. Taso oli enimmäkseen korkea, mutta alkoi horjua, kun 1990-luvun puolella hänen tuotantoaan suorastaan tulvi markkinoille. Inflaatio oli väistämätön, eikä seasta enää oikein erottunut merkkipaaluja. Pari vuotta sitten kehuin Murrayn korona-aikaista triotuotosta Seriana Promethea parhaakseen 15 vuoteen (’David Murrayn uusi uljas trio’). Sen […]
”MÄ OISIN KUUSKYT vuotta vanha mielummin kuin aikuinen”, Kauko Röyhkä avaa keikkansa perjantai-iltana Helsingin Korjaamolla. Nyt soitetaan klassikoita 1980-luvulta, jolloin Kake teki vauhtiin päästyään yhtyeensä Nartun kanssa hämmästyttävän kovatasoisen sarjan levyjä. Vastaavaa ei löydy moneltakaan suomalaisartistilta. Näyttävät comebackit ovat parhaillaan muotia, ja suosituimmat yhtyeet täyttävät stadioneita. Röyhkän mittakaava on aina ollut toinen. Toukokuun keikka G […]
SCIFI JA FANTASIA eivät ole genrejäni, ja niin sanottujen trillereiden kanssa on suurin piirtein yhtä vaikeaa. Enhän jaksa useimpia toimintaelokuviakaan, vaikka hyvä jännäri maistuu kyllä, niin leffana kuin kirjana. Mutta välillä on hyvä antaa vieroksumilleenkin mahdollisuus. Tartuin siis mieli avoimena Tuomas Niskakankaan Miekkaan (Otava 2022), joka kansitekstissään lupaa olla ”maailmanluokan trilleri”. Ei ehkä reilua aloittaa […]
NELJÄ SANNA MARININ viisikkohallituksen puoluejohtajaa valittiin kesäkuussa Euroopan parlamenttiin, jota joskus on pilkattu poliittisten elefanttien hautausmaaksi. Nimitys sopii huonosti alle nelikymppisiin Li Anderssoniin, Katri Kulmuniin ja Maria Ohisaloon, joilla niin halutessaan saattaa hyvin olla edelleen sijansa kotimaisissa politiikan kuvioissa. Anna-Maja Henriksson vastaa enemmän vanhaa stereotyyppistä mielikuvaa. Takana on 17 vuotta kansanedustajana, yhdeksän ministerinä ja kahdeksan […]
VAIKKA SEURAAVA polvi kohisee Coldplaysta, me vanhemmat pierut muistamme kesää 2024 siitä, että Bruce kävi täällä. Ehkä viimeistä kertaa, kuka tietää. Ilmassa oli jäähyväisten tuntua, vaikka 74-vuotias Springsteen veti yli kolmituntisen keikan putkeen ilman väsymyksen merkkejä. Lavakarisma oli tallella, aseista riisuva ripaus poikamaisuuttakin. Ei enää mikään kevätteini vaan hyväntuulinen äijä, täynnä kiitollisuutta kaikesta kokemastaan ja […]
KEVÄÄLLÄ 2008 OSTIN Yhdysvalloista muistoksi t-paidan, jossa presidenttiehdokas Barack Obama lupasi ”muutosta, johon voimme uskoa”. Myöhemmin kesällä pistin sen kuin piruuttani päälle pihajuhliin, joissa varttuneet setämiehet paheksuivat politiikan käärmeen tuomista suven paratiisiin. Rentoutumisensa merkiksi he olivat heittäneet solmiot pois, muttei sentään klubitakkejaan. Eikä Suomi vielä uskonut mustan miehen mahdollisuuksiin vallata valkoinen talo. Obama-buumi rantautui tänne […]
VIIME VUOSINA ON markkinoille pukattu Auschwitz-kirjallisuutta niin, että mieltä alkaa varjostaa kiistelty käsite ”holokaustiteollisuudesta”. Ei siitä sen enempää, mutta aihepiirissä pärjää pitkälle myös muutamalla klassikkokuvauksella. Jos nimeäisi vain yhden, niin leiriltä selviytyneen Primo Levin Tällainenko on ihminen (1947; suom. Tapio Hiisivaara, Gummerus 1962) löytyisi varmasti listan kärkikolmikosta. Eikä hänen lukemistaan kannata siihen lopettaa. Levi kirjoitti […]
RANSKAN SOTKUISEN politiikan ja sadepäivän suruun luin ranskalaisen dekkarin, joista ei ole suomeksi ylitarjontaa. Didier Daeninckxin Cadin ja ehdokkaan kuolema (suom. Erkki Jukarainen, Otava 1999) taisi jäädä Crime Clubin ainokaiseksi franskikseksi, niin kuin Carlo Lucarellin Almost blue (2008) ainoaksi italialaiseksi. Sarjassa saatiin myös yhdellä niteellä alkuun maniot barcelonalaisen Pepe Carvalhon tutkimukset (Manuel Vásquez Montalbán: Tatuoitu, […]
KESÄ ETENEE, mutta kirjaklassikot eivät kapene. Elsa Moranten eeppisesti laaja La Storia (1974; suom. Ulla-Kaarina Jokinen & Elina Suomela, Otava 1976) on odottanut vuosia mökin hyllyssä, mutta Top Books -pokkaripainoksen ”habitus” vuodelta 1988 ei ole varsinaisesti vetänyt puoleensa. Nyt oli viimein sen vuoro, ja hyvä niin. Kirjan nimi on viisaasti jätetty italiankieliseen muotoon, sillä romaani […]
OLI AIKA, JOLLOIN kovaksi keitetyt, keski-ikäiset dekkarimiehet alkoivat käydä kliseestä. Nuo whiskyltä tuoksahtavat yhteiskunnan yöpuolen yksinäiset sudet, jotka tekivät mitä miehen täytyy, tarvittaessa sääntöjä luovasti tulkiten, jotta totuus selviäisi ja oikeus toteutuisi. Eivät pulp fictionin perilliset ole sukupuuttoon kuolleet, mutta heitä haastavat yhä useammin nuorehkot ja terhakkaat naiset. Kuten Satu Rämön Hildur (WSOY 2022), josta […]