Vasemmisto vaalityössä, Genova, Toukokuu 2019

MILANON KAUPUNKIOPAS johdattelee turistiryhmää Leonardo da Vincin Viimeisen ehtoollisen äärestä kohti muutaman korttelin päässä kohoavaa Duomoa. Muun ohessa hän tulee maininneeksi puolihuolimattomasti, että Lombardia tuottaa vaurautta enemmän kuin Italian 19 muuta hallinnollista aluetta yhteensä.

Bruttokansantuotteella mitaten lukuun saattoi lorahtaa puolet liikaa kotikaupunkilisää, mutta mittakaavavirhettä on helppo ymmärtää. Ainakin katsellessa Milanon muotikatujen näyteikkunoita, joiden luomuksiin tosin tuntuu olevan varaa lähinnä aasialaisilla asiakkailla.

Pankit ja pörssit syntyivät satoja vuosia sitten Pohjois-Italiassa, jossa elää itsestään ja arvostaan tietoinen henki. Sieltä katsoen Afrikka on alkanut viimeistään Roomasta, jonka poliitikkoja ei ole haluttu päästää rosvoamaan pohjoisen rahoja.

Sen ilmentymänä Umberto Bossin liike ajoi 1990-luvulla muusta Italiasta erottuvaa Padanian tasavaltaa. Tämä Pohjoisen liitto tunnetaan nykyään pelkkänä Legana, jonka strategia on kuitenkin toinen.

Parlamenttivaalit 2018 avasivat nimittäin tien valtaan – Roomassa. Alueellisesta separatismista on solahdettu sujuvasti koko Italian kattavaan nationalismiin, jota Lega kantaa milanolaisen Matteo Salvinin johdolla hallituksesta ja sisäministerin paikalta käsin.

EUROOPAN PARLAMENTIN vaaleista odotetaan läpimurtoa kansallismielisille voimille, jotka ovat vakiinnuttaneet asemiaan unionin jäsenmaissa. Keskenään nämä puolueet ovat olleet erimielisiä, vaikka perusasenteissa on paljon yhteistä lähtien maahanmuuton ja islamin vastaisuudesta.

Ja EU-kriittisyydestä, jonka suhteen on nyt hahmottumassa taktinen muutos. Erovaatimusten tilalle ja eurobyrokraattien kiroamisen rinnalle haetaan keinoja, joilla ylikansallista unionia käännettäisiin palvelemaan kansallispopulistien agendaa.

Hyvä vaalitulos tarvitsisi tällöin jatkokseen vahvan parlamenttiryhmän, jota Salvini on pohjustanut jo pidemmän aikaa. Yritys on vakava, mutta onnistuminen vaikeaa. Esimerkiksi Perussuomalaiset ovat olleet hankkeesta kiinnostuneita, siinä missä Ruotsidemokraatit vierastavat Legan ymmärtäväistä asennetta Venäjään, ”EU:n putinisteja”.

Italialainen nationalismi edellyttää, että Lombardiasta löytyy solidaarisuutta maan köyhemmälle etelälle. Vastaava mekanismi pätee myös Euroopan unionin mittakaavassa. Brysseliin ei pidemmän päälle voi lähteä vain blokkaamaan päätöksiä ilman positiivisia vaihtoehtoja.

Julkaistu Demokraatissa 12/23.5.2019