SPOTIFY ON HYÖDYLLINEN VÄLINE, kun yli viiskymppinen yrittää lukea nuoremman polven aikalaiskirjallisuutta. Kuten esimerkiksi irlantilaista Sally Rooneyn esikoisromaania Keskusteluja ystävien kesken, joka on avannut vuonna 1991 syntyneelle tekijälle tien suoraan Otavan kirjastoon. Ihan hyvästä syystä.

Nuoria ne ovat kirjan henkilötkin ja kuuntelevat sukupolvensa musiikkia, jota taas tämä setämies ei ole koskaan kuullut. Mutta yrittänyttä ei laiteta ja Spotifysta löytyy. Uteliaana pistän soimaan sitä mukaa, kun uusia nimiä tulee vastaan. James Blake kuulostaa ihan jännältä, vaan Animal Collectiven soittolistaa en jaksa montakaan kappaletta eteenpäin.

Audiokokemus ei kuitenkaan auta pitkälle, kun ei omaa minkäänlaista tuntumaa siihen, minkälaiset tyypit tällaista kuuntelee. Musiikkihan ei luo kirjojen sivuille vain ajan tunnelmaa ja taustaa, vaan laulajien ja kappaleiden mainitseminen kantaa usein myös karaktääriä.

Kerro mitä kuuntelet, niin arvaan millainen olet.

ROONEYN NUORET AIKUISET OVAT onneksi sen verran kulturellia älykköporukkaa, että ymmärtävät esimerkiksi Astral Weeksin, Joni Mitchellin ja Billie Holidayn päälle. Yksikin Bobbi makaa sohvalla ja soittaa punaisella ukulelella ”Boots of Spanish Leatheria”.

Että kyllä tämä hyvä kirja on. Oikeastaan koukuttava, vaikka (tekstiviesti)dialogit tuntuvat paikoin kömpelöiltä ja väliin punastelen kuin mikäkin tirkistelijä. Kosketuspintaa opiskelijaelämään löytyy kuitenkin riittävästi niin, että saan pidettyä ajatuksen Dirty Old Manista aisoissa.

Kirjallisuuden ei tarvitse olla mikään samastumistehtävä. Päinvastoin, portit auki elämänpiireihin ja kokemuksiin, jotka ovat muuten ulottumattomissa. Sosiaalisesti, iässä, ajassa ja paikassa. Maailman ympäri 365 päivää vuodessa.

JOS KESKUSTELUJA YSTÄVIEN KANSSA kahmi kansainvälistä kiitosta, niin suomentamista odottaa jo sen seuraaja Normal People. Sen saavuttamiin palkintoihin ja kehuihin eivät englanninkielisen pokkarin kannet tahdo riittää.

Tyylilaji ja tapahtumaympyrät ovat debyytin kaltaisia, sosiaalinen kerrostuneisuus rahtusen vahvempaa. Ehkä tämä on sopiva tapa, jolla 2000-luvulla tulee kuoria luokkatietoista tarinaa, käsi kädessä modernin feminismin kanssa.

Sillä Rooney on myös yhteiskuntakriittinen kirjailija, jos sen viitsii ja huomaa kirjoista lukea. Youtube sitten tarjoileekin hänen yhdeksän minuutin vuodatuksensa otsikolla ”Writing with Marxism”.

Markkinoille Rooney lanseerattiin ilmeisen osuvasti Snapchat-polven Salingerina. Minun sometaitoni eivät sinne asti yllä, joten pidän tiukasti Siepparistani kiinni.

Ja iloitsen, kun Normal Peoplen poika löytää radiokanavaviidakosta Van Morrisonia ja antaa sen soida. Ja Cherbourgin sateenvarjojen katsominen liikuttaa tytön kyyneliin.