HEINÄKUUN UUTISKÖYHYYDESTÄ on tänä kesänä selvitty ilman leijonajahtia, mutta sakaalista sentään saatiin näköhavainto. Kotimaan politiikan tyhjiötä taas täyttävät tiuhaan toistuvat mielipidemittaukset puolueiden kannatuksesta. Niissä Suomen Keskusta jatkaa sukeltamista tavalla, joka pitää kolumnistien ja kommentaattoreiden koneen käynnissä helteilläkin.

Keskustan kannatusahdinko on toki todellinen, eikä sitä helpota puolueen johtajuuskriisi, isännätön/emännätön tilanne. Puheenjohtajakamppailun valjuus panee epäilemään, että syyskuun puoluekokous ei tuo asetelmaan kunnon ratkaisua, luo tukevaa perustaa uudelle tulemiselle. Valtiovarain vartijalla ei olisi varaa jämähtää pitkäksi aikaa käymistilaan.

Silti ihmetyttää, kuinka suuri osa politiikan julkisesta käsittelystä lähtee kysymyksistä, kuinka kullekin puolueelle käy seuraavissa vaaleissa. Siis ensin kuntavaaleissa 2021, mahdollisesti maakuntavaaleissa ja erityisesti eduskuntavaaleissa, jotka näillä näkymin pidetään lähes neljän vuoden päästä.

Sinne on matkaa toistasataa mielipidetutkimusta, joissa poliittinen myötä- ja vastatuuli ehtii kääntyillä moneen kertaan, palaa useammankin puolueen sauna, jos ei pirtti. Politiikkaa pelinä seuraaville riittää jännitettävää: Pysyykö Perussuomalaiset ykkösenä ja kelpaako kenelle hallituskumppaniksi? Kuihtuuko Kepu? Haalistuuko punavihreys vallan auringossa?

SUOMESSA PIDETTIIN VASTIKÄÄN eduskuntavaalit, joissa gallup-viihteen sijaan oli valtaa oikeasti jaossa pitävien äänestyslukujen pohjalta (Euroopan parlamentin vaaleissa vähemmän). Ja puolueet kai hamuavat valtaa tehdäkseen sillä jotain.

Tästä näkökulmasta Keskusta teki melkoisen taikatempun, kun onnistui rajusta vaalitappiosta huolimatta petaamaan itselleen hallitukseen varsin vaikutusvaltaiset asemat. Niistä pitäisi kyllä poikia aineksia puoluekuvan rakentamiseen, vaika ei ryhtyisi paukuttelemaan henkseleitä.

Mutta ensin pitää uskoa omaan tekemiseensä, ennen kuin voi odottaa, että myös äänestäjät sen tekevät. Eikä tämä päde pelkästään Keskustaan, joka nyt tuntuu lähinnä panikoivan, vaan se koskee ennen pitkää koko Antti Rinteen hallitusta, viisikon joka puoluetta sekä yhdessä että erikseen.