VAALEJA ON TAVATTU pitää demokratian, ellei peräti kansanvallan juhlana. Joka mummun ja vaarin, kaupan kassan tai katutaideräppärin ääni painaa uurnilla saman verran kuin yritysmogulin tai hallinnollisen eliitin.

Mutta juhlimisesta seuraa joskus krapula, ja päättymättömät bileet kääntyvät tylsäksi, ennen pitkää päänsäryksi. Enkä tarkoita nyt vain brexit-äänestystä tai Yhdysvaltoja, jossa tuskin on selvitty edellisistä presidentinvaaleista kun käydään jo uusiin.

Uutisten mukaan Israelin parlamenttivaalit ovat johtamassa pattitilanteeseen, johon viimeksi päädyttiin huhtikuussa. Espanjan umpikujassa käydään neljänsiin vaaleihin neljään vuoteen, ja saapa nähdä, koska Italia seuraa perässä.

Nämä muuten eivät ole mitään varsinaisia kehitysmaita. Kehnosti käy demokratian, jos äänestäminen tuottaa poliittiseen järjestelmään enemmän ongelmia kuin ratkaisuja. Venäläiset vaalit ovat sitten oma lukunsa.