”YHTEISKUNTARAKENTEEMME selkäranka on sen palvelusektori. Ihmiset, jotka työssään toteuttavat, mitä kansanvalta on tahtonut.”

Tämä merkittävä nosto Sauli Niinistön uudenvuoden puheesta on jäänyt yllättävän vähälle huomiolle. Siinäkin presidentti viittasi arjen ilmapiirin koventumiseen: päivittäiseen häirintään, uhkailuun, painostukseen, jopa väkivaltaan.

”Työ ei ole enää vain ammatillisesti vaativaa, se on henkisesti painavan raskasta. Jos hoivan, koulutuksen ja turvallisuuden tuottajat uupuvat, koko yhteiskuntamme toimivuus vaarantuu. Siihen meillä ei ole varaa.”

Jatkokysymys kuuluu nyt, paljonko meillä on varaa palvelusektorin työntekijöille maksaa. Ja lisäresurssejakin sinne on luvattu aina hoitajamitoituksen rukkaamista myöten.

TUOREESSA MIELIPIDEMITTAUKSESSA jopa 79 prosenttia vastanneista asettui kannattamaan sitä, että hoitoalan työntekijät saisivat kevään työehtoneuvotteluissa muita aloja korkeammat palkankorotukset.

Näin naisvaltaisilla matalapalkka-aloilla tuntuisi olevan sekä presidentin että kansalaisten sympatiat puolellaan, kun työmarkkinataisto kohta tiivistyy. Toki julkiseen sektoriin kuuluu muitakin ammattiryhmiä.

Oman paineensa tuovat kuuluisat kiky-tunnit, jotka äsken siivottiin pois teknologiateollisuuden puolella saavutetussa vientialojen sopimuksessa. Voivatko nämä jäädä korvauksetta muualla elämään, siellä missä ne lienee myös pantu muita täysimääräisemmin toimeen?

Jatkuvatko ”naisten talkoot”, joihin Suomi tosin on historiansa saatossa tottunut nojaamaan?

SYKSYN TYÖMARKKINASOTKUT horjuttivat hallitusta ja johtivat jopa pääministerin eroon. Niiden päältä Sanna Marin on vakuuttanut, ettei hallitus sekaannu työmarkkinaneuvotteluihin, joita työmarkkinajärjestöt hoitavat keskenään.

Yhtälö taitaa olla kestämätön. Julkisen sektorin ratkaisut vaikuttavat suoraan julkiseen talouteen, jonka julkinen valta eri tasoilla löytää pöydältään. Päälle tulevat vielä muut poliittiset paineet, joissa tasa-arvonäkökulma elää vahvempana kuin pitkään aikaan.

”Sari Sairaanhoitaja” on täällä taas ja miettii, kenen joukoissa seisoo. Edellä mainitussa gallupissa vasemmistopuolueiden kannattajista yli 90 prosenttia kannatti hoitajien muita korkeampia palkankorotuksia, kun kokoomuslaisten keskuudessa tuki jäi 68 prosenttiin ja perussuomalaisten joukossa 76 prosenttiin.

HALLITUS EI VOI VÄSITÄÄ työmarkkinakysymyksiä, jotka ovat myös avainasemassa pyrittäessä työllisyysasteen nostamiseen kohti 75 prosenttia ja siitä ylikin. Vaan kolmikantaisista valmisteluryhmistä ei toistaiseksi ole kuulunut erityisen positiivisia uutisia, ja kello tikittää.

Naisviisikon vetämään hallitukseen on kohdistunut poikkeuksellisen paljon positiivista huomiota, joka uuden vuoden myötä muuttuu konkreettisiksi odotuksiksi. Hallitusohjelman hyvyyttä on nyt hoettu puoli vuotta. Olkoon 2020 viimein alku sen hyvälle toteutumiselle.