Pelkkä työllisyysasteen nousu ei pelasta huoltosuhdetta

KESKUSTAN PUHEENJOHTAJA, tiede- ja kulttuuriministeri Annikka Saarikko tänään HS-haastattelussa:

”Suomen tulevaisuuden keskeinen ongelma on huoltosuhde eli se, että pian on liian vähän työikäisiä suhteessa ihmisiin, jotka eivät käy töissä. Ja jos veronmaksajat vähenevät, julkisella sektorilla ei ole varaa nykyisiin palveluihin, joita tarvitsee koko ajan isompi joukko ihmisiä.”

Niinpä. Tämä vain on hyvin tiedetty jo parikymmentä vuotta, pidempäänkin, mutta poliittisten johtopäätösten vetäminen, saati toimenpiteiden tekeminen on ollut ylitsepääsemättömän vaikeaa. Reagoidaan sitten vasta kriisiytymisen kautta, pakon edessä – jos osataan ja voidaan.

Helpommaksi ei asian hoitaminen ole näin käynyt, vaan hukattu vuosi toisensa jälkeen tarpeellisesta valmistautumisesta. Saarikko puhuu nyt muutoksesta asenneilmapiiriin, jotta saataisiin otsikkoon nostetut ”10 000 työperäistä maahanmuuttajaa lisää vuosittain”.

Ei taida noin vain onnistua hallituksen mahtikäskyllä tai puoliväliriihen päätöksellä, vaan vaatii pitkäjänteisiä toimia ja kokonaisvaltaista yhteiskuntapolitiikkaa. Mutta hyvä jos prosessi nytkähtää eteenpäin.

SUOMESSA ON TUIJOTETTU silmät sokeiksi työllisyysastetta. Puhuttu sen nostamisesta Ruotsin rinnalle tai pohjoismaiselle tasolle, aluksi 75 prosenttiin höystettynä peräkaneetilla, että pidemmän päälle ei sekään riitä.

Käsittääkseni työmarkkinoilta poistuu tällä hetkellä enemmän väkeä kuin sinne tulee. Eikö silloin työllisyysaste nouse, vaikka yhtään työpaikkaa ei tulisi lisää? Noin laskennallisesti, paneutumatta sen enempää työvoiman ja työpaikkojen kohtaanto-ongelmaan.

Saarikko puhuu huoltosuhteesta tulevaisuuden ongelmana, mutta kyllä se on täällä jo tänään. Suomen väestönkasvu on maahanmuuton varassa. Eikä tilanne muutu, vaikka pitkään jyrkästikin laskenut syntyvyys kääntyi viime vuonna hienoiseen nousuun.

Päivänpoliittisissa keskusteluissa pyöritellään paljon ”päätösperusteisia työpaikkoja”, joiden lukumäärän laskeminen hallituskauden tai vuosikymmenen perspektiivissä on epämääräinen tieteenala. Tuon kinastelun alle taitaa peittyä paljon olennaisempia kysymyksiä.