KIRSI PIHAN PALUU politiikkaan päättyi ennen kuin ehti alkaakaan. Pikavisiitti ei ollut erityisen elegantti. Nopea vetäytyminen pormestarikisasta oli varmasti tekijälle itselleenkin kiusallinen päätös, jonka imagohaittaa ei paikata edes viestinnän huippuammattilaisten taidoilla.
Ratkaisua voi kuitenkin kiittää siitä, että se tapahtui riittävän aikaisin. Paikallisdemokratiamme uskottavuus olisi notkahtanut pahasti, jos kuntavaalin tulos olisi nostanut Pihan pormestariksi vain huomatakseen, että homma ei maistukaan niin hyvältä.
Pääkaupungin johtaminen on nimittäin kova duuni, johon kohdistuu erilaisia paineita koko valtakunnan kattavasti. Ei siihen kannata pyrkiä, jos ei koe pärjäävänsä edes Kokoomuksen sisäisellä hiekkalaatikolla.
NÄIN KOLME KUUKAUTTA ennen (tämänhetkistä) vaalipäivää Helsingin asetelma on erinomaisen kiinnostava ja jännittävämpi kuin aikoihin. Seuraavat spekulaatiot eivät nojaa niinkään mielipidemittauksiin vaan vuosien varrella kertyneeseen ”mutuun”.
Juhana Vartiaisen astuminen pormestarikehään oli Kokoomukselta kelpo paikkaus, vaikka hänellä on ollut taipumusta herättää enemmän vastustusta kuin konsensusta. Ehdokkaan oma tausta heijastaa sinipunaa, jolla on kaupunkipolitiikassa menestyksekäs historia aseveliakselin nimellä.
Muistettakoon, että Paavo Lipposen SDP oli eduskuntavaaleissa 2003 Helsingin suosituin puolue, joka sai seuraavan vuoden kunnallisvaaleissakin 23,4 prosenttia kaupungin äänistä. Sellaista pottia ei ole sosiaalidemokraateille nyt luvassa, mutta kurssi kääntynee roimasti ylös pitkittyneestä aallonpohjasta.
VIHREIDEN VALTAKUNNALLINEN vetovoima edistyksen soihtuna on ollut himmenemään päin, eikä Anni Sinnemäen Helsinki tuo siihen erityisen tuoretta kipinää. Sanna Marin ja Nasima Razmyar ovat houkutteleva vaihtoehto pääkaupungin punavihreille.
Helsingin valtuustosta ei tule löytymään sellaista enemmistöä, joka tekisi Jussi Halla-ahosta pormestarin, vaikka Perussuomalaiset nousisi kaupungin suurimmaksi puolueeksi. Sitä se tuskin tekee, mutta kannatus saattaa jopa kaksinkertaistua, ensisijaisesti Kokoomuksen kustannuksella.
Muodikkaita rajapintalaskelmia myötäillen uskaltaa ennustaa, että vaalit tasoittavat Helsingin poliittista kärkeä. Kahden suuren sijaan tulee olemaan useampia keskisuuria puolueita. Ja niissä kuvioissa on sijansa Vasemmistoliitolla, unohtamatta pienempiä tekijöitä, jotka napsivat omat prosenttinsa vaalikakusta.
Julkaistu Demokraatissa 6/1.4.2021