KESKUSTAN PUHEENJOHTAJAN Annika Saarikon on kehuttu olevan hyvä sanoittamaan politiikkaa ja siinä käsiteltäviä monimutkaisia asioita (ks. blogi 21.9.2020). Viime päivien käänteissä hän onkin saanut olla melkoinen ruuneperi.

”Usko hallituksen toimintakykyyn horjuu”, Saarikko kertoi toissa päivänä eduskuntaryhmänsä vakavat terveiset tullessaan neuvottelemaan Säätytalolle. ”Kompromissi ei riitä. Pitää olla yhteinen suunta siinä, mitä hallituksen puolueet tälle maalle haluavat.”

Eritoten tuntui hiertävän talouspolitiikka ja sen iso kuva, mitä kukin sillä sitten tarkoittaakin. Illalla Saarikko peräänkuulutti hallituspuolueilta riittävän samanlaista näkymää, jonka rinnalla oli toissijaista, mihin ja paljonko Suomi laittaa rahaa parina seuraavana vuonna.

Eilen sitten usko oli palannut ja näky selkiytynyt, ainakin sen verran, että kompromissi kelpasi.

Katsomosta käsin on vaikea hahmottaa, mikä asioissa on viime viikosta niin olennaisesti muuttunut. Esityksiin on tullut muutaman sadan miljoonan viilauksia suuntaan ja toiseen, mutta eikö Saarikko vastikään nimenomaan väheksynyt niiden merkitystä.

TAHDOSTA TÄSSÄ KRIISISSÄ oli alusta lähtien kysymys, haluaako Keskusta jatkaa hallituksessa vai ei. Sitä se on arponut ja kipuillut nyt kaksi vuotta ja päätynyt joka kerta samaan lopputulokseen.

Hyvä niin. Presidenttikin ehti huolestua edessä väijyvästä parlamentaarisesta umpikujasta, jota tuskin kukaan kaipaa tähän tilanteeseen.

Kokoomuksen ja SDP:n välit taitavat olla siinä jamassa, että nykyisen eduskunnan voimasuhteilla ei löydy pohjaa enemmistöhallitukselle ilman Keskustaa, sen enempää punavihreän kuin porvarillisen ytimen ympärille. (Yhteistyö Perussuomalaisten kanssa on lisäksi oma ongelmansa.)

UHRIUTUUKO SIIS KESKUSTA vastuunkantajana koko kansakunnan ja poliittisen järjestelmän puolesta, kun se ei vetäydy oppositioon nuolemaan haavojaan ja haaveilemaan kannatuksen kasvusta? Sellaistakin hurskasta sävyä puolueen retoriikasta löytyy.

Kansan ja Suomen etu painoivat Saarikon mukaan vaakakupissa, kun hän päätyi hallituksessa jatkamisen kannalle. Samalla oli vahvistunut myös ymmärrys siitä, että nykyisellä hallituspohjalla voidaan saada paljon Keskustalle tärkeitä asioita aikaiseksi.

”Se, että Suomessa on vakautta, eikä poliittista kriisiä, joka pitkittyy, oli erittäin vahvasti vaikuttamassa siihen arviooni”, Saarikko sanoi tänään Säätytalon portailla. Pari päivää sitten tuon vakautta horjuttavan poliittisen kriisin dynamo oli hänen itsensä johtama puolue Keskusta.

Hallituksen puoliväliriihen tarinassa on uudelleen sanoittamista.