Venäjän presidentti Vladimir Putin on muuttanut läntisen turvallisuusympäristön laittomalla ja epäonnisella hyökkäyksellään Ukrainaan. Ajatuspaja Magman tutkijan Mikko Majanderin mukaan Naton laajenemisesta huolestunut Putin on omalla toiminnallaan saanut aikaiseksi juuri sen mitä hän ei toivonut. Eurooppa vaikuttaa aikaisempaa yhtenäisemmältä ja sotilasliitto Naton kannatus on noussut rajusti sekä Suomessa että Ruotsissa. 

– Vaikuttaa siltä, että Suomessa haluttaisiin olla Natossa mutta ei tiedetä miten sinne siististi ja turvallisesti päästään. Meillä on arvaamaton jarru tuossa rajan takana, Majander sanoo ja viittaa Putiniin.

Ruotsin ja Suomen asetelmat Naton suhteen ovat pyörähtäneet ympäri. Maat ovat liittymispäätösten suhteen toisiinsa sidoksissa. Majanderin mukaan Suomessa ajateltiin pitkään, että Ruotsin sosialidemokraatit estävät Naton nousemisen agendalle.

Vaikka porvaripuolueet ovat Ruotsissa kannattaneet Nato-jäsenyyttä, niissä on Majanderin mukaan ymmärretty, ettei jäsenyys onnistu ilman kansallista konsensusta ja sosialidemokraateja.

– Tässä mielessä sosialidemokraatit ovat olleet Naton suhteen avainasemassa.

– Asetelma on nyt kääntynyt päälaelleen. Jos meillä on pelätty, että yllättääkö Ruotsi Nato-asiassa Suomen, nyt Ruotsissa seurataan ihmetyksellä, kun Suomi tuntuu liikkuvan. Se painaa Ruotsin mielipiteessä huomattavan paljon.

Yli puolet (51%) ruotsalaisista kannatti perjantaina ensimmäistä kertaa Nato-gallupien historiassa sotilaallista liittoutumista. Suomessa vastaava tulos (53%) saatiin tällä viikolla Ylen mittauksessa. Helsingin Sanomien perjantain gallupissa Natoon liittymistä kannatti 48 prosenttia vastanneista. Nousua tammikuusta oli 20 prosenttiyksikköä.

– Liittoutumattomuuden ankkuroituminen Ruotsin mentaaliseen maisemaan on ollut vahvaa koko kansakunnalla. Leimallisesti se on ollut sosialidemokraattien valtakauden kantava voima, osa liikkeen Folkhem-valtionhoitajaidentiteettiä ja perusolemusta. Tämä on ensimmäinen kerta, kun se kyseenalaistuu, vaikka kulisseissa on toki vaalittu myös sotilassuhteita länteen.

– Ruotsin hallitus on vakuutellut talven mittaan, että veneen keikuttamiselle ei ole kriisin keskellä tilaa. Mutta kun tapahtuu valtavia muutoksia kuten se, että Saksa muuttaa politiikkaansa historiallisella tavalla, Ruotsi on pakotettu kysymään, että pitääkö heidänkin.

Saksa on tehnyt Ukrainan sodan myötä käännöksen puolustuspolitiikassaan. Aikaisemmin Naton ja erityisesti Yhdysvaltain voimaan luottanut Saksa päätti muutama päivä sitten kasvattaa puolustusbudjettiaan sadalla miljardilla ja nosti samalla puolustusmenot pysyvästi Naton edellyttämään kahteen prosenttiin bruttokansantuotteesta. Euroopan johtavan talousmahdin tapauksessa summat ovat valtavia. Saksan bkt oli vuonna 2020 yli 3,8 biljoonaa euroa.

– Trumpin myötä puhuttiin paljon kahdesta prosentista. Saksasta sanottiin silloin suoraan, että jos se kerralla nostettaisiin kahteen prosenttiin emme edes tietäisi mitä sillä rahalla tehdään. Siinä mielessä se on massiivinen nosto.

Majanderin mukaan Saksan historialliseen päätökseen liittyy Ukrainan sodan lisäksi myös Merkelin korvannut uusi liittokansleri sosialidemokraattien (SPD) Olaf Scholz, jota ehdittiin jo kritisoimaan epämääräisyydestä.

– Tämä nosti Scholzin seisomaan omilla jaloillaan sekä Merkelin että SPD:n idänpoliittisesta varjosta. Scholz joutui kasvamaan valtiomies-mittaan.

Vaikka Suomessa liittoutumattomuutta on kannatettu muissakin puolueissa kuin SDP:ssä, olisi Nato-asenteen muutosta Majanderin mukaan meilläkin mahdotonta ajatella sosialidemokraateista irrallaan.

– Tässä mielessä asetelma on samantyyppinen, vaikka se on Ruotsissa dramaattisempi ja leimallisempi.

Lähinnä porvaripuolueihin nojannut Nato-projekti on muuttumassa Putinin sodan myötä Ruotsissa yhteiseksi kansalliseksi kysymykseksi.

– Ruotsin perinteiset Nato-mieliset voimat voivat nyt viedä hanketta eteenpäin nojaten eurooppalaisen turvallisuustilanteen muutokseen, Putiniin ja kansalaismielipiteeseen. Ei niin, että tässä olisivat vastakkain Nato-puolueet ja ei-Nato-puolueet.

Tilanne muistuttaa Majanderin mukaan toisen maailmansodan aikaa, jolloin Ruotsissa oli kaikkien puolueiden hallitus. Kriisitilanteessa kansankunta voi taas turvallisuuspoliittisesti löytää toisensa ja yhdistyä.

– Tässä on nyt vähän samaa henkeä nähtävissä. Jos Nato on kansallisen turvallisuuden hanke, sitä on hankalampi vastustaa. Mentaalinen ero aikaisempiin Nato-keskusteluihin on suuri.

Onko tilanne samanlainen Suomessa?

– Siihen suuntaanhan tässä henki puhaltaa. Tietysti vastuunalaisissa paikoissa, puolueiden johdossa tai valtionjohdossa täytyy kalkyloida myös riskejä. Arvaamattomuus Venäjällä on tällä hetkellä aika iso riski, kun viitataan ydinasenappeihin ja muihin.

– Henkinen asenne Natoon-liittymiseen on varmasti monessa mielessä ylitetty mutta miten sinne päästään. Se on vielä ratkaisematta.

– Tämä on niin vakava asia, ettei sitä voi ratkaista sillä, että kenellä riittää rohkeutta. Tässä punnitaan tosi vakavia juttuja.

Puoluejohtajat ovat olleet Nato-näkemyksineen erittäin varovaisia kokoomusta ja RKP:ta lukuunottamatta, jotka ovat kantansa jo aiemmin lukinneet. Vasemmistoliitto on linjannut vastustavansa sotilaallista liittoutumista ja kirjauttanut sen hallitusohjelmaan.

Majander ei usko, että varovaisuuden taustalla on eduskuntavaalien läheisyys ja äänestäjien eroavat kannat.

– Enemmän on kyse siitä, että hätiköidyn Nato-liputuksen voi joutua asioiden käänteiden vuoksi miettimään uudestaan. Seurauksista Euroopan ja Suomen turvallisuudelle on epätietoisuutta. Se on minusta olennaisempaa kuin se mitä ihmiset äänestävät yli vuoden päästä eduskuntavaaleissa.

– Minusta se on ihan viisautta, että tunnekuohun vallassa ei tehdä puoluetasolla äkkiliputuksia.

Suomessa on Majanderin mukaan ollut kolme perinteistä tapaa väistää Nato-kysymys. Ensimmäinen on Lissanbonin sopimuksen turvalauseke (42.7) ja eurooppalainen puolustusulottuvuus. Toiseksi hän nostaa Suomen ja Ruotsin puolustusyhteistyön ja kolmanneksi puolustusselonteoissa lukevan Nato-option, mahdollisuuden hakea Naton jäsenyyttä.

– Kaikilla näillä väistettiin kysymys Natosta, joka kuitenkin oli kaikkien näiden teiden takana. EU:ssa on koko ajan sanottu, ettei se ole sotilasliitto, vaan Euroopan puolustaminen sotilaallisesti on Nato-kysymys. Nato odotti Eurooppa-tien takana. Sama juttu Ruotsin kanssa. Suomi ja Ruotsi tekevät läheistä yhteistyötä Yhdysvaltain ja Naton kanssa.

Majander ei kiistä, etteikö Suomen ja Ruotsin puolustusyhteistyöllä tai Euroopan puolustuksen kehittämisellä olisi arvoa.

– Enkä sano, että ne ovat Suomelta virheitä. Päinvatoin, viillä olisi huomattavaa merkitystä myös Naton jäsenenä. Mutta ne eivät korvaa kysymystä sotilaallisesta liittoutumisesta.

Nato-optio sen sijaan on suomalainen ilmaus sille mikä koskee myös muita demokraattisia valtioita Naton avointen ovien politiikan kautta.

– Se on siinä mielessä hassu sanonta, että ei Suomella ole sen kummempaa Nato-optiota kuin Ruotsillakaan vaikka se ei siitä puhu. Puolustusvoimatkin ovat yhtä lailla yhteensopivia.

Kaikki kolme suomalaista Nato-keskustelua himmaavaa strategiaa ovat Majanderin mukaan menettäneet uskottavuuttaan Ukrainan sodan myötä.

– Niillä ei pystytä enää väistämään kysymystä Natosta, johon niin EU:n kuin Pohjolan puolustus viime kädessä nojaa. Ajatus siitä, että on joku toinen turvallisuupoliittinen vaihtoehto ei ratkaise tätä Nato-suhdetta.

– Jos Putinilta on otettu naamio pois kasvoilta, niin Suomen sotilaallisen turvallisuuden peruskysymys on nyt pöydällä paljaana. Loppujen lopuksi on kyse Naton viidennestä lausekkeesta.

Suomi ja Ruotsi päättävät Nato-suhteestaan Majanderin mukaan entistäkin todennäköisemmin yhtäaikaa, vaikkakin omien kansallisten intressiensä pohjalta. Vuorovaikutus maiden välillä on ollut turvallisuuspolitiikan ja puolustuksen tapauksessa jatkuvaa.

– Svenka Dagbladetissa oli valtavan pitkä juttu Peter Hultqvististä, joka on tavannut puolustusministeriaikanaan Jussi Niinistöä ja Kaikkosta vähän väliä.

– Molemmissa maissa on vahva tunne siitä, että toisen ratkaisu vaikuttaa toiseen. Itse uskon, että Suomi ja Ruotsi menevät tässä koordinoidusti samalla tavalla.

Käytännössä Majander ajattelee molempien pyrkivän yhtä aikaa Natoon.

– On auki, että millä tavalla sitä lähdetään ajamaan ja kuka sitä lähtee ajamaan. Kun koko Euroopan turvallisuusjärjestelmä on murroksessa, niin kai se nyt on selvää, etteivät Suomi ja Ruotsi halua EU:n jäseninä jäädä tämän ratkaisun ulkopuolelle.

Presidentti Sauli Niinistö on parhaillaan Washingtonissa tapaamassa Yhdysvaltain presidenttiä Joe Bidenia. Aiemmin viikolla Niinistö on kokoustanut yhdessä eduskuntapuolueiden johdon ja puolustusvoimien komentajan kanssa.

Majanderin mukaan mahdollisen jäsenyyshakemuksen aikaiset turvatakuut ovat saatavissa vain Yhdysvalloilta, mutta se ei liene aivan yksinkertaista.

– Monen mieleen on tullut Bidenin sanat, kun hän vieraili varapresidenttinä Ruotsissa. Hän lähetti terveisiä Putinille ja sanoi, että Ruotsi on koskematonta aluetta. Ruotsissa on voimakkaammin sellainen tunne, että heillä olisi turvatakuut. Suomella ei ole sellaista illuusiota.

Nato-jäsenyys, mahdollisesti myös sitä edeltävät turvatakuut pitäisi hyväksyä Yhdysvaltain senaatissa. Nato-jäsenyys toki kaikkien muidenkin jäsenmaiden parlamentissa. Senaatissa on jonkun verran Yhdysvaltain eristäytymispolitiikan, isolationismin kannattajia.

– Huonoin vaihtoehto tietysti on se, että tällaiset asiat tulisivat Yhdysvaltain rikkinäisen sisäpolitiikan pelinappuloiksi. Kun Putin ryhtyi esittämään etupiirivaatimuksiaan viime vuoden puolella, olisi Trump ollut karmaiseva ajatus Yhdysvaltain presidenttinä. Sehän oli hyvin lähellä. Diilintekijän unelma myydä Euroopan etupiirejä. Siinä mielessä Bidenin hallinto eurooppalaisesta näkökulmasta on ollut kovin rauhoittava asia.

Nato-kansanäänestystä Majander kertoo pitäneensä aina huonona asiana. Periaate on jalo, mutta toteutus ei toimi.

– Kyllä kansa tietää mutta mitä siltä kannattaa kysyä ja missä vaiheessa?

Myös kansan Nato-vastustusta on käytetty Suomen Nato-keskustelussa jarruna. Nyt selkeä vastustus näyttäisi jääneen historiaan.

– Kyllä kansakunta nyt seuraa, jos johto ja Ruotsi päättävät, että Natoon mennään. Ei se enää ole sellainen este kuin millaisena sitä on käytetty aikaisemmin.

Putinilla on vielä mahdollisuus sotkea Suomen ja Ruotsin jäseneksi hakemista.

– Jos Putin on mennyt Ukrainaan estääkseen Naton tulemisen rajoilleen, haluaako Suomi silloin tuoda Naton Pietarin porteille, kun hän hamuilee jotakin nappia? Kun kuilua kohti mennään, miten sieltä voidaan kääntyä? Ei tämä ongelmatonta ole myöskään Suomen ratkaisujen kannalta.

 

Julkaistu Demokraati.fi 4.3.2022, teksti Simo Alastalo