Ajatuspaja Magman tutkija ja poliittisen historian dosentti Mikko Majander näkee Suomen ja Ruotsin tilanteissa monia eroavaisuuksia.

– Suomi ei ole tuomittu kulkemaan tätä tietä, eikä myöskään Ruotsi, toteaa ajatuspaja Magman tutkija ja poliittisen historian dosentti Mikko Majander.

Ruotsin pääsiäismellakoille kipinän antoi tanskalaisen äärioikeistopoliitikon Rasmus Paludanin ilmoitus polttaa Koraaneja. Majanderin mukaan tämä oli kuitenkin vain kipinä alla kyteville ongelmille, joita ei ole saatu ratkaistua vuosien kuluessa.

– On hyvä muistaa, että tässä on mennyt useampi vuosi siitä, kun tämän mittaluokan purkaus on Ruotsissa tapahtunut. Nämä pääsiäismellakat kuitenkin palauttivat keskusteluun kysymyksen siitä, että kestävää ratkaisua alueiden ongelmiin ei ole löytynyt, Majander sanoo.

Majanderin mukaan poikkeuksellista Ruotsin pääsiäismellakoissa oli se, että mellakointi kääntyi nopeasti poliisia vastaan.

– Yleensä kimmokkeena poliisihyökkäyksiin esimerkiksi Yhdysvalloissa on ollut jokin poliisin tekemä ylilyönti tai väkivallalla provosointi. Nyt tämä lähti liikkeelle toisaalta ja kääntyi nopeasti poliisia vastaan.

Majanderin mukaan suuri ero Suomen ja Ruotsin välillä löytyykin siitä, että Suomessa poliisiin luotetaan enemmän.

– Ruotsissa on isoja alueita, joissa on paljon turhautuneita nuoria, jotka kokevat, että heidän tulevaisuuden näkymänsä ovat huonot. He eivät ole integroituneet yhteiskuntaan, jonka ylläpitäjinä poliisit esiintyvät, Majander toteaa.

Suomi eroaa tästä Majanderin mukaan siinä, että poliisilla on parempi tuntuma eri alueisiin ja siellä liikkuviin joukkoihin.

– Ruotsissa tietyillä alueilla on vastakkainasettelua ja vihollisasetelmaa poliisin ja alueen väestön välillä. Suomessa poliisi on pystynyt parempaan. Tässä suurena tekijänä on myös se, että Suomi on väestöpohjaltaan Ruotsia pienempi ja näin eri alueita ja tekijöitä tunnetaan paremmin.

Turhautunut väestöryhmä on muodostanut Majanderin mukaan Ruotsissa jo ”varjoyhteiskunnan”, joka luo edelleen lisää vastakkainasettelua ja luo alustaa mellakoinnille.

Varjo- tai rinnakkaisyhteiskunnan ongelmat ovat kehittyneet pitkällä aikavälillä, ja niiden juurisyyt löytyvät esimerkiksi kaupunkisuunnittelusta, asunto- ja koulupolitiikasta ja maahanmuutosta.

– Kumuloituva kehitys on ollut paljon sidoksissa lähiöiden rakentamiseen ja isojen kaupunkien jakautumiseen hyviin ja huonoihin alueisiin. Monet ongelmat ovat myös sidoksissa ongelmiin maahanmuuttajien integroinnissa. Näin on ollut jo vuosikymmenten ajan aina siitä lähtien kun suomalaiset olivat Ruotsissa suurin maahanmuuttajaryhmä, Majander sanoo.

Jyrkkä eriytyminen alueiden välillä taas aiheuttaa ongelmia, aina koulujen laadusta alkaen.

Vastaavaa kehitystä tai varjoyhteiskunnan muodostumista ei ole Suomessa tapahtunut, ainakaan samalla mittakaavalla.

– Jos tätä Ruotsin tilannetta vertaa Suomeen, niin meillä suurkaupunkisegregaatiota on tapahtunut aika maltillisesti. Ehkä Suomessa on osattu ottaa myös vähän oppia siitä, että yritetään asuntopolitiikalla estää Ruotsissa tapahtunut kehitys, Majander sanoo.

Majander toteaa, että vaikka Suomi ei ole suoranaisesti Ruotsin tiellä, tarvitaan Suomessakin tekoja, jotta kaupungit kehittyvät tasapainoisesti. On myös tärkeää ottaa kaikki nuoret mukaan yhteiskuntaan ja tarjota heille mahdollisuuksia päästä eteenpäin.

Ruotsin poliittisessa keskustelussa mellakat ja rikollisjengit olivat poliittisen keskustelun ykkösteema ennen Ukrainan sotaa ja Nato-kysymystä. Nyt viimeistään pääsiäisen tapahtumat palauttivat kysymyksen tärkeäksi teemaksi syyskuun Ruotsin valtionpäivävaaleihin.

– Mellakoiden takana olevaa varjoyhteiskuntaa ei voi ruotsalainen kansankoti sietää. Tämä on hyvin poliittisesti latautunut kysymys, eikä varmasti löydy Ruotsista yhtään puoluetta joka ei lakia ja järjestystä muistaisi mainita vaalitenteissä tällä hetkellä, Majander sanoo.

 

Iltalehti 21.4.2022