VALTIOJOHDON tanssitaidot ja -tyylit ovat viime päivinä olleet kansalaisten kiinnostuksen kohteena. Kanki-Kaikkosen suoritukset saavuttivat muutama vuosi sitten sellaista suosiota, että luulisi miehen osakkeiden olevan presidenttipörssissä nousussa.

Sanna Marinin kurssivaihteluista on vielä ennenaikaista sanoa. Biletyskuvat ovat olleet piinallista seurattavaa, mutta niin on niiden uutisointi ja kommentointikin. Olen mieluummin piilottanut päätä historian puskiin, vaikka raadollisia ovat tarinat sielläkin.

ON POLITIIKASSA bailattu ennenkin. Josif Stalin esimerkiksi oli sen verran moderni johtajatyyppi, että kantoi huolta myös lähialaistensa hyvinvoinnista. Kovan työtahdin vastapainoksi piti Moskovassa raivata tilaa myös rentoutumiselle.

Niinpä Stalin iltapäiväunilta herättyään kutsui porukan illalla koolle Kremliin. Katseltiin elokuvia, amerikkalaisia länkkäreitä ja muuta sotasaalista, joita kommentoidessa teroitettiin samalla ideologista arvostelukykyä.

Kun rainat oli katsottu yhden tai kahden aikaan yöllä, niin Stalin ehdotti: ”Lähdetäänpä haukkaamaan jotain, eikö niin?” Vaikka toisia odottivat aamulla työt, niin koko pieni sisärengas huristi kiltisti autokaravaanina johtajansa tarkoin vartioidulle datšalle Kuntsevoon.

Herkkua oli tarjolla monenlaista ja loputtomasti juomia. Ja sitten tanssittiin, poikapareissa. Molotov oli haka ja Mikojan tyylitaituri, mutta muiden osalta oli vähän niin ja näin. Hruštšov pisteli omien sanojensa mukaan ”niin kuin lehmä jäällä”, eikä Kaganovitš ollut paljon sen parempi.

”STALINIA HUVITTI katsella, kun häntä lähellä olevat henkilöt joutuivat tukaliin tai suorastaan häpeällisiin tilanteisiin”, Hruštšov saneli länteen salakuljetetuissa muistelmissaan. Rapakuntoon juottaminen palveli sitäkin, että joku saattoi lipsauttaa todellisia tuntojaan ohi suunsa.

Hruštšov oli sopiva kohde illatsujen iloksi. Stalin pani nauravaisen musikkansa tanssimaan ”gopakia”, jonkinlaista ukrainalaista ripaskaa, joka ei ollut ihan helppoa tämän pyöreälle ruumiinrakenteelle. Mutta Nikita totteli ja yritti näyttää ihastuneelta.

”Kun Stalin sanoo tanssi!, niin viisas mies tanssii”, Hruštšov selitti Mikojanille. – Revanssin hetki koitti siten NKP:n XX puoluekokouksessa helmikuussa 1956.