SEURAAVIIN eduskuntavaaleihin on aikaa puolitoista vuotta. Se on politiikassa pitkä aika, joten niiden jälkeisen hallituspohjan spekulointi tuntuu helposti turhanaikaiselta puuhalta. Perinteinen mallihan on ainakin puheissa, että käydään vaalit ensin ja katsotaan sitten.
Mahdollisia hallituskoalitioita on kuitenkin hyvä pohtia, ja niin puolueissa tietysti jo tehdään. Viisautta olisi pitää erilaisia yhteistyömahdollisuuksia auki ja valmistautua henkisesti siihen, että toteutuvassa kokoonpanossa joutuu mukautumaan myös kompromisseihin.
Vaalitaistelu kiristää sitten väistämättä tunnelmia, mutta kuinka kireälle siinä kannattaa lopulta asetelmat vetää. Viime kerralla viimeisetkin eväät sinipunaan syötiin vaalikevään kuumissa taistoissa kärkisijasta.
BLOKKIPOLITIIKAN suomalainen versio syntyi Juha Sipilän perusporvarihallituksen myötä vuonna 2015 puolivahingossa. Vaaleihin ei ole menty Ruotsin tapaan etukäteen sovittuina koalitioina, joiden väliltä kansalaiset voivat valita ja silti äänestää pääsääntöisesti itselleen mieluisinta puoluetta.
Sipilän hallitusta seurasi vuonna 2019 Antti Rinteen/Sanna Marinin ”viisikko”, jota lanseerattiin sekä uutena punamultana että modernina kansanrintamana. Parhaiten tarttuivat mielikuvat vasemmistovetoisesta punavihreästä koalitiosta.
Olennaista oli, että hallituspohja ja -politiikka vaihtuivat edellisestä niin paljon kuin se suomalaisessa kansanvallassa ylipäätään on mahdollista maan edustuksellista järjestelmää kunnioittaen. Ja sama toistui jälleen vuonna 2025, tällä kertaa vasemmalta oikealle.
OLISIKO seuraavissa eduskuntavaaleissa aika päästä irti tästä heilahtelusta, joka ei näytä poikivan erityistä menestystä suomalaiseen yhteiskuntaan? Laaja sitoutuminen ”velkajarruun” sisältää tämän suuntaisen signaalin, vaikka sen edellyttämistä toimista riittänee perinteistä vääntöä.
Paluu punavihreään pohjaan on tosin tuoreessa mielipidetutkimuksessa (Ilta-Sanomat 21.11.) kansalaisten selvä suosikki. Mutta siihen tarvittaisiin mukaan Keskustaa, joka tuskin astuu toista kertaa samaan miinaan.
Oikeistokonservatiivisen koalition jatkon puolesta tuskin kannattaa lyödä vetoa suuria summia. Gallupkärki SDP:tä lienee vaikea ohittaa, vaikka sen kannatus tasaantuisi nykyisestä. Sosiaalidemokraattien yhteistyö perussuomalaisten kanssa taas ei tunnu todennäköiseltä.
NÄIN LASKIEN vaihtoehdot rajautuisivat oikeiston ja vasemmiston välisen blokkirajan ylittäviin ratkaisuihin. Vaalituloksella on suuri merkitys sille, missä muodossa se voisi toteutua.
Nykyisillä kannatusluvuilla (HS-gallup 19.11.) enemmistöön eduskunnassa riittäisi niin kolme ”suurta” (SDP+Kok+Kesk = 58 %) kuin vahvistettu punamulta (SDP+Kesk+Vihr+RKP = 53 %) tai sinipuna (SDP+Kok+Vihr+RKP = 56 %).
Mutta kuten sanottu, paljon ehtii vettä virratta Vantaanjoessa, ennen kuin ollaan huhtikuussa 2027.