OTAVA LANSEERASI 1980-luvun lopussa sarjan Crime Club, jossa julkaistiin rikoskirjallisuutta tyylikkäästi kovissa kansissa. Se heijasti genren arvostuksen nousua, kulttuurista salonkikelpoisuutta. (Ja kaiketi kilpailua WSOY:n SaPojen kanssa. Lukijoitahan dekkareilla on aina riittänyt, vaikka kustantajien niihin keskittyneet sarjat ovat vuosikymmenten varrella syttyneet ja sammuneet.) Ero oli melkoinen verrattuna siihen Crime Clubiin, jota Otava julkaisi 1960-luvun jälkipuolella ja […]

ENNEN UKRAINAN sotaa ja Natoon liittymisprosesseja kirjoitin kirjan Komplekseja, kilpailua ja kumppanuutta (2020), jossa kävin läpi Suomen ja Ruotsin suhteita. Hämmästytti, kuinka sotkuisesti moni keskeisesti mukana olleistakin oli muistanut naapurusten eritahtista liikkeellelähtöä aikanaan kohti Euroopan unionin jäsenyyttä. Tätä vasten tuntui tylsältä lukea presidentti Sauli Niinistön tuoreen kirjan Kaikki tiet turvaan ensisivuilta: ”Meillä oli heti aluksi […]

NEROUTTA ON monenlaista: nähdä, vaistota ja oivaltaa, luottaa intuitioon ja improvisoida. Kaikki Fellinin filmejä katsoneet tietävät, että hän ei ollut ihan normijamppa. Etsiessään Napolissa lehti-ilmoituksella muusikoita elokuvaan hän kysyi ensimmäiseltä paikalle ilmaantuneelta napoletanolta, mitä instrumenttia soitat. Tämä vastasi: ”Minä en soita mitään, mutta veljeni on nero!” Fellini otti hänet heti. Näin Mastroiannin mukaan, joka teki […]

”MENNYT MAAILMA” käy yleiskäsitteestä, kun suuren murroksen jälkeen katsotaan olosuhteita, joihin ei enää ole paluuta. Usein on kyse ajasta ennen sotaa, ja mukana roima annos nuoruuden nostalgiaa, ellei kulta-ajan kaihoa. Stefan Zweigin Die Welt von Gestern (1942) hahmotti elegantisti ensimmäistä maailmansotaa edeltänyttä Wieniä ja keskieurooppalaista kulttuuripiiriä. Muistelmateos tunnetaan meillä nimellä Eilispäivän maailma (suom. Alf Krohn, […]