”MENNYT MAAILMA” käy yleiskäsitteestä, kun suuren murroksen jälkeen katsotaan olosuhteita, joihin ei enää ole paluuta. Usein on kyse ajasta ennen sotaa, ja mukana roima annos nuoruuden nostalgiaa, ellei kulta-ajan kaihoa.

Stefan Zweigin Die Welt von Gestern (1942) hahmotti elegantisti ensimmäistä maailmansotaa edeltänyttä Wieniä ja keskieurooppalaista kulttuuripiiriä. Muistelmateos tunnetaan meillä nimellä Eilispäivän maailma (suom. Alf Krohn, 1945), tosin sitä ei ole juuri missään saatavilla.

Evelyn Waugh puolestaan luotasi 1920- ja 1930-luvun Britanniaa otsikolla Brideshead Revisited (1945), joka kääntyi sodan jälkeen Menneeksi maailmaksi (suom. Pentti Lehtinen, 1949). Anglosaksisen kirjallisuuden perusteoksia.

ITALIALAINEN klassikko lajityypistä on Giuseppe Tomasi di Lampedusan postuumisti julkaistu Il Gattopardo (1958), joka maalasi aikaa ennen modernin Italian syntyä Sisilian näkökulmasta.

Pari kustantamoa ehti hylätä Tiikerikissan (suom. Tyyni Tuulio, 1959), ennen kuin se löysi tiensä Feltrinellin ediittorin Giorgio Bassanin käsiin. Paneutunut toimitustyö tuotti bestsellerin, joka palkittiin Italian tärkeimmällä kirjallisuuspalkinnolla Stregalla.

Seuraavat vuodet Bassani työsti omakohtaista versiotaan ”menneestä maailmasta”, sotaa edeltäneestä Ferrarasta ja sen pienestä juutalaisyhteisöstä. Lopputulos Il giardino dei Finzi-Contini (1962) palkittiin sekin Stregalla ja kestää yhä vertailun muiden klassikkojen keskellä.

EI OLE SOPIMATON juonipaljastus kertoa, kuinka Ferraran puutarhan (suom. Ulla-Kaarina Jokinen, 1963) juutalaisille käy. Bassani tekee sen selväksi heti romaanin alussa, mutta kirja ei olekaan kuvaus heidän kuolemastaan vaan elämästä.

Ratkaisu virittää taitavasti tunnelman, joka on taustalla läsnä koko lukukokemuksessa. Italian vuonna 1938 hyväksymät rotulait tekevät juutalaisista vähitellen yhteiskunnallisia hylkiöitä, mutta omassa piirissään – puutarhan muurien sisällä – he lyövät verkkopalloa kuin ennenkin.

Parikymppiset nuoret orastavien parisuhteidensa sydänsuruissa ja solmuissa, tuskailevat yliopistollisia opinnäytteitään kuka Milanoon tai Bolognaan, kuka Venetsiaan. Vaikka repression ruuvi kiristyy, he eivät osaa ajatella, mikä edessä odottaa. Politiikkaa puidaan varsin maltillisesti.

FRAASINA ”mennyt maailma” taitaa nykyään tuoda ensimmäisenä mieleen Waughin romaanista tehdyn eeppisen tv-sarjan (1981), jonka pääroolissa Jeremy Irons nousi kuuluisuuteen. Mutta hups, siitähän on yli 40 vuotta!

Finzi-Continin puutarhakin kenties elää mielissä useimmin filmiversiona, Vittorio De Sican myöhäisenä merkkiohjauksena, joka sai parhaan ulkomaisen elokuvan Oscarin vuonna 1972 ja palkittiin Berliinin festivaaleilla Kultaisella karhulla.

Lukutoukille suosittelen silti tarttumista itse kirjoihin. Vaivannäkö palkitaan, eikä ole vaiva lainkaan.