NELJÄ VUOTTA sitten kun Venäjä aloitti täysimittaisen hyökkäyssotansa Ukarainaan, monien mielessä pyöri rinnastus Suomen talvisotaan. Itsekin kirjoitin tästä näkökulmasta artikkelin ‘Soitellen sotaan 1939 ja 2022’, jonka Kanava tuoreeltaan julkaisi.

Venäjän valtausaikeiden jumiuduttua asema- ja uuvutussodaksi ovat Suomi-rinnastukset siirtyneet jatkosotaan. Alexander Stubb puhui jo presidentinvaalikampanjassaan Zelenskyin Karjala-kysymyksestä. Siinä ovat mahdolliset aluemenetykset ja rauha samalla kiikkulaudalla – ottamatta tarkemmin kantaa siihen, millaiseen tasapainoon niiden tulisi asettua.

KYSYMYS ON edelleen akuutti ja ratkaisematta. Myös jatkosodasta voi yhä ammentaa paralleeleja, vaikka niistä ei olekaan toimintaohjeiksi.

Uudenvuodenpuheessaan presidentti Stubb valmisteli suomalaisia siihen, että Ukrainan rauhansopimus ei todennäköisesti tule vastaamaan oikeustajuamme. Viime päivinä hän on toisaalta korostanut ”narratiivin” muuttamista siihen, että Ukraina voittaa/on jo voittanut sodan.

Miten sitten kukin voiton määrittelee. Suomi hävisi jatkosodan, mutta myöhemmin alettiin puhua ”torjuntavoitosta”. Jo Tuntemattoman sotilaan (1954) Vanhalan sanoin ”Sosialististen Neuvostotasavaltojen liitto voitti, mutta hyvänä kakkosena tuli maaliin pieni ja sisukas Suomi.”