JEROFEJEV, Viktor: Suuri Gopnik. Merkintöjä kuolleesta ja elävästä Venäjästä. Suom. Pauli Tapio. Siltala, 2025 (ven. 2023). (578 s.)

SANOMALEHDET antavat meille jokapäiväisen Putinimme, ja sota Ukrainassa on muuttunut analyytikkojen jatkokertomukseksi A-studioissa. Turtumus uhkaa. Uuvutussotaa käydään niin Donbasin rintamilla kuin kotisohvilla.

Vaikka Venäjän vajoamisesta likakaivojen syvyyksiin on kirjoitettu hyllymetreittäin kirjoja, älkäämme antako periksi. ”Sputnik on kaikille tuttu, mutta nyt tulee gopnik.” Katujengiläinen Leningradin laidoilta, jätkä joka peri vallan ja perusti valtakunnan rappiolle. Nilkkien nilkki.

Viktor Jerofejev on samalla asialla kuin Mihail Šiškinin Venäjän historiaa ja nykyisyyttä roimivat esseet, mutta rönsyilee riehakkaasti yli äyräiden. Ehkä tämän katastrofin käsittelyyn tarvitaan kaikki kirjalliset keinot, alatyylisetkin.

Hyökkäys Ukrainaan henkii turkkalaisittain aisankannattajan vihaa, jolla petetty perheenisä pieksee naistaan paosta vieraan viettelijän matkaan. Armeija ei kykene kuin sotarikoksiin, ja kylmäsilmäiset propagandistit ovat sen taistelukykyisin haara.

Venäjän maineikas kulttuuri on Jerofejeville lähinnä kaunis kuori valtioruumiin pinnalla. Hän esittäytyy markiisi de Saden oppipojaksi. Älymystö on marginalisoitunut ja gopnikit yhteiskunnan kermaa kuin aateliset ennen vanhaan.

Tämän kaiken mahdollistaa tyhmyyden pandemia, jolle ”länsi” ei ole sen enempää immuuni kuin muu maailma. Virus on kehittynyt yhtä jalkaa kulttuurin korvanneen viihtymisen kanssa.

Eurooppa on liian mukavuudenhaluinen reagoimaan. Länsimainen sotilasapu Ukrainaan toteutuu pidättyväisesti kuin ummetus. Suuri Gopnik puolestaan on kirjan viime sivulla valmis vaikka apokalypsiin, ylävartalo paljaana ydinasesalkku kädessään.

Jos Suomessa jaetaan palkintoa vuoden käännöskirjasta, tämä ansaitsee sellaisen.

Julkaistu Yliopisto-lehti 2/6.3.2026