TANSKASSA RUKATTIIN paikallishallintoa vuonna 2007 niin, että se on tätä nykyä jaettu viiteen laajaan alueeseen ja 98 kuntaan. Molemmat luvut ehtivät matkan varrella esiintyä tavoitteina myös Suomessa, jonka sote-uudistuksen lopputulema on kuitenkin 21 hyvinvointialuetta sekä Helsinki omana yksikkönään. Kuntia Suomessa on edelleen yli 300.

Hallintorakenteita ei voi suoraan verrata. Pinta-alaltaan Tanska (ilman Grönlantia) on pieni maa, vain vajaat 13 prosenttia Suomesta, mutta väkiluku on 300 000 suurempi. Palveluverkostojen virittämistä helpottaa, että etäisyydet ovat lyhyitä ja väestötiheys suuri.

TÄLLÄ VIIKOLLA TANSKASSA äänestettiin kunta- ja aluevaaleissa, joiden tulokset kertovat politiikan tuulten lyövän ristiaallokkoa. Konservatiivinen oikeisto menestyi hyvin, vaikka menetti Kööpenhaminan Frederiksbergissä pormestarin pestin ensimmäistä kertaa yli sataan vuoteen.

Suurimmaksi puolueeksi nousi siellä vasemman laidan punavihreä yhtenäisyyslista. Pormestarin paikka mennee kuitenkin sosiaalidemokraateille, vaikka nämä kärsivät Kööpenhaminassa kymmenen prosentin tappion. Takkiin tuli muissakin suurissa kaupungeissa Odensessa, Århusissa ja Ålborgissa.

Kaiken kaikkiaan pienet vasemmistoryhmät etenivät jonkin verran Mette Frederiksenin sosiaalidemokraattien kustannuksella. Pääministeripuolue säilytti kuitenkin selvän ykkösasemansa 28,5 prosentin kannatuksella. Tästä kulmasta Tanskan tulos oli mieluummin keskustapakoinen kuin keskustahakuinen.

Oikealta katsoen näyttää hiukan toisenlaiselta. Sosiaalidemokraattien kireä maahanmuuttopolitiikka puree edelleen Tanskan kansapuolueeseen, jonka kannatus kutistui nyt 4,1 prosenttiin. Oikealta sitä syövät ”uudet porvarit” radikaalilla EU:n ja islamin vastaisella linjallaan.

Yhteen laskettunakin näiden ”kansallismielisten populistien” kannatus jää alle kahdeksan prosentin. Perinteinen oikeisto pitää siten hyvin kutinsa Venstren (21,2 %) johdolla, vaikka silläkin on omat hajaannuksensa takanaan.

ALUE- JA KUNTAVAALEISTA ei kannata tehdä sen enempää Tanskassa kuin Suomessakaan kovin pitkälle meneviä johtopäätöksiä, vaikka niillä oma signaaliarvonsa onkin. Pientä jarrua tanskalaiset joka tapauksessa panivat puheille, joissa Norjan ja Saksan parlamenttivaalien jälkeen on innostuttu hehkuttamaan sosiaalidemokraattien uutta tulemista.

Asemien säilyttäminen, saati eteneminen on vallasta käsin monipuoluejärjestelmissä vaikeaa. Miten lie vähemmän liberaaleissa demokratioissa, sitä koetellaan EU:ssa esimerkiksi Unkarin ensi kevään vaaleissa. Bulgaarit puolestaan ovat niin innokkaita demokraatteja, että äänestivät viime viikonloppuna jo kolmannen kerran uuden parlamentin seitsemän kuukauden sisään.