”NYT NAAMIOT ON riisuttu, vain sodan kylmät kasvot näkyvät”, presidentti Sauli Niinistö kiteytti torstaina tavalla, joka jää elämään poliittiseen historiaan. Kyse oli Ukrainaan hyökänneen Venäjän menettelystä diplomatian tantereella noin yleensä, mutta myös nimenomaisesti Vladimir Putinista, johon Niinistö oli pitänyt kansainvälistäkin huomiota herättänyttä puheyhteyttä.

Kymmenen vuotta sitten toimittaja-kirjailija Masha Gessen vei kirjoittamassaan henkilökuvassa Putinilta naamion lisäksi kasvotkin (Kasvoton mies, Otava 2012). Sen mukaan Venäjän valtiaaksi oli noussut brutaalin koneiston häikäilemätön kasvatti.

Ja kyltymätön. Putinia vaivaa pleoneksia, tarve haalia kaikki, mikä on toisen omaa, Gessen mutoili Helsingin Sanomien haastattelussa. Hän ei kuitenkaan uskonut, että kolmatta presidenttikauttaan aloitellut Putin pysyisi vallassa pitkään. ”Järjestelmästä saa kuvan, että se on yhtenäinen, mutta ei se ole.”

TARKKANÄKÖISET Anna-Lena Laurén ja Markus Leikola ovat ehtineet jo kommentoida, että hyökkäyssota Ukrainaan merkitsee ennen pitkää Putinin loppua. Mutta mikä on aikajänne ja mitä ehtii tapahtua?

Paikkasin talvella sivistykseni aukkoja lukemalla Ludmila Ulitskajan hienon dissidenttieepoksen Vihreän teltan alla (Siltala 2014). Neuvostoliiton ”60-lukulaisten” aika oli pitkä odottaa, ennen kuin vapaus monen tragedian jälkeen koitti.

Haastattelin Gesseniä aikanaan Helsingin kirjamessujen tiiviissä tahdissa parilla kolmella stagella, jonka jälkeen hän signeerasi kirjoja. Sydäntä kylmäsi kuunnella vierestä, kun ihmiset iloitsivat Mashalle ääneen sitä, että tämä oli vielä hengissä.

Yhdysvaltain passin omaava Gessen on onneksi yhä elossa, ja hänen uusin suomennettu kirjansa on nimeltään Venäjä vailla tulevaisuutta (Docendo 2018). Sen jälkeen on ilmestynyt positiivisemmin otsikoitu Surviving Autocracy (2020), mutta se taitaa käsitellä ensisijaisesti Donald Trumpin kolhimaa Amerikkaa.

UKRAINAA 2022 on verrattu Tšekkoslovakiaan 1968, jossa tehokkaasti läpiviety sotatoimi johti hyökkääjän toivomaan kontrolliin, nopeaan ”normalisointiin”, maailman mielipiteestä riippumatta. Mutta vaikka valtaus nyt onnistuisikin, kenen avulla Putin kuvittelee jatkossa hallitsevansa Ukrainaa?

Alexander Dubček ehti kokea Tšekkoslovakian samettivallankumouksen, ennen kuin kuoli auto-onnettomuudessa syksyllä 1992. Seuraavana vuonna saatiin postuumisti myös suomeksi hänen poliittiset muistelmansa: Viimeisenä kuolee toivo (WSOY 1993).