SEURAAVINA KUUKAUSINA saamme kuulla kymmeniä kertoja, kuinka puoluejohtajat väistävät kysymyksen tulevista hallituskumppaneista: Katsotaan vaalit ensin. Otin vähän ennakkoa viime yönä unta odotellessa ja värkkäsin tällaisen ministerilistan nykyisten mielipidemittausten pohjalta, vaikka en tunnekaan puolueiden sisäisiä nokkimisjärjestyksiä.

Hallituspohjaa ei ollut erityisen vaikea hahmottaa sen jälkeen, kun Keskusta mielessäni ilmoittautui vapaaehtoisesti oppositioon eikä Perussuomalaisten kanssa löytynyt eduskunnasta tarvittavaa enemmistöä. Siispä Kokoomuksen ja SDP:n sinipuna ryyditettynä Vihreillä ja RKP:llä, hiukan ryhmiteltynä:

 

Pääministeri Petteri Orpo (Kok)

 

Ulkoministeri Sanna Marin (SDP)

Eurooppaministeri Pekka Haavisto (Vihr)

Kehitysyhteistyö- ja ulkomaankauppaministeri Kai Mykkänen (Kok)

Puolustusministeri Anders Adlercreutz (RKP)

 

Valtiovarainministeri Elina Valtonen (Kok)

Elinkeinoministeri Antti Lindtman (SDP)

Työministeri Arto Satonen (Kok)

 

Sisäministeri Antti Häkkänen (Kok)

Oikeusministeri Anna-Maja Henriksson (RKP)

Liikenneministeri Timo Harakka (SDP)

Ympäristö- ja ilmastoministeri Maria Ohisalo (Vihr)

Maa- ja metsätalousministeri Janne Sankelo (Kok)

 

Sote-ministeri Krista Kiuru (SDP)

Sosiaaliministeri Terhi Koulumies/Sari Sarkomaa/Sanni Grahn-Laasonen (Kok)

Opetusministeri Pilvi Torsti (SDP)

Tiede- ja kulttuuriministeri Iiris Suomela (Vihr)

 

Nykyisen hallituksen erillistä pohjoismaisen yhteistyön ja tasa-arvon ministerin postia ei tarvita, ja kuntaministerin homma (SDP) voidaan kohdentaa uudella tarkoituksenmukaiseksi katsotulla tavalla.

Mutta katsotaan ne vaalit ensin.