VIIME PÄIVINÄ on toisteltu tiuhaan, että presidentinvaaliin voittoon tarvittavat äänet täytyy kerätä maakunnista, ”sorateiden varsilta”. Ehdokkaat ovatkin olleet ahkerasti liikkeellä aamusta iltaan ja ympäri maata. Maaseudun Tulevaisuudesta on ostettu etusivuja, ja tv-tenteissä kiinnitetty erityishuomiota Itä- ja Pohjois-Suomeen.

On se niinkin niin, sanoisi kauppaneuvos Paukku. Toisaalta ensimmäisellä kierroksella muut kuin Pekka Haavisto ja Alexander Stubb saivat 1,5 miljoonaa ääntä, joista noin puolet annettiin 20 suurimmassa kaupungissa. Se potti on pitkälle toista sataa tuhatta ääntä enemmän kuin Kaakkois-Suomen, Savo-Karjalan, Keski-Suomen, Oulun ja Lapin vaalipiireissä vapaana liihottavat äänet yhteensä.

HAAVISTO OLI ensimmäisellä kierroksella vahvoilla erityisesti yliopistokaupungeissa voittaen Helsingin, Tampereen, Oulun, Turun, Jyväskylän, Kuopion, Joensuun ja Rovaniemen. Stubb vei vastaavasti Espoon, Vaasan ja Lappeenrannan.

Taktinen äänestäminen ei myöskään tyhjentänyt kokonaan Li Anderssonin ja Jutta Urpilaisen kannatusta, josta kaupungeissa riittää hyvinkin 150 000 ääntä lisää Haaviston taakse. Sari Essayahin, Mika Aaltolan ja Harry Harkimon takaa ei liikene tuosta kolmattakaan osaa Stubbin avuksi.

Ratkaisevaan rooliin nousevat toki ne, jotka äänestivät ensimmäisellä kierroksella Jussi Halla-ahoa ja Olli Rehniä. He sopivat ”Sorateiden Suomi” -nostalgiaan siihen mittaan kuin Perussuomalaiset ja Keskusta mielletään Maalaisliiton perillisiksi. Toinen voitti maakuntakeskuksista Seinäjoen ja toinen Mikkelin. Vaan kaipa nekin ovat jonkinlaisia kaupunkeja asfaltoituine katuineen.