JULKAISIN keväällä 2023 Magma-raportin Sisaruksia, vaan ei kaksosia, jossa tarkastelin Suomen ja Ruotsin näkyvyyttä toistensa julkisuuskuvassa. Ukrainan sodan synnyttämässä tilanteessa maiden Nato-prosessit nousivat ymmärrettävästi pääosaan ja Suomi naapurinsa huikean kiinnostuksen, jopa ihailun kohteeksi.

Raporttiin sisältyi toisaalta laajahko katsaus kulttuuripuolelle. Toisin kuin turvallisuuspolitiikassa, sillä rintamalla maiden välillä näytti vallitsevan melkoinen epätasapaino.

Vähän myöhemmin kiisteltiin taas kansallisesti loukkaantuneina Käärijän ja Loreenin kohtelusta Euroviisujen pisteiden jaossa. KAJ:n kaltainen yhteisesti jaettu menestysilmiö oli vielä ennalta arvaamatonta tulevaisuuden musiikkia.

OLEN SITTEMMIN koettanut pitää silmällä, miten paljon hehkutettu ruotsalaisten ”Suomi-buumi” heijastuu sotaisista teemoista siviilipuolelle. Kiinnostusta kuulemma on, mutta konkretisoituuko se arkisen elämän valintoihin ja harrastuksiin.

Kirjallisuuden kääntäminen ei ole asian arviointiin ehkä kummoinen mittari, mutta olkoon silläkin oma signaaliarvonsa. Suomenkielisten teosten ruotsintamisen valossa vuosi 2025 jää joka tapauksessa vaisuksi, jopa aikaisempia heikommaksi.

Uusista romaaneista kääntyi vain kolme, Katja Ketun Erään kissan tutkimuksia (Bonniers), Sirpa Kähkösen Finlandia-voittaja 36 uurnaa (Lind & Co) ja Riikka Sandebergin Ørja (Brombergs), joka jatkoi populaaria tilintekoa sota-ajan saksalaisiin Pohjolan pohjoisessa.

Lisäksi suomenruotsalaiselta Förlagetilta tuli Pirkko Saision Pienin yhteinen jaettava, joka on vuodelta 1998. Tuokin mainio teos siis ruotsiksi vasta nyt, kun se on ensin saavuttanut mainetta suuressa maailmassa.

PARI VUOTTA sitten uutisoitiin Ruotsin heränneen suomalaisiin dekkareihin, ikään kuin uutena ilmiönä. Satu Rämön suosio on yltänyt naapuriinkin. Viime vuonna siellä ilmestyivät Hildur-sarjasta sekä Jakob että Rakel ja näinä tammikuun päivinä tulee vielä Tinna (Forum).

Arttu Tuomisen vahva Delta-sarja etenee ruotsiksi vasta kolmannessa osassa kuudesta (Vaiettu, Lind & Co), vaikka Suomessa hän on ehtinyt aloittaa jo uuden trilogian. Uutena tekijänä lanseerattiin vuonna 2025 Kaisu Tuokon Kosto, sekin Förlagetin toimesta.

Mutta tähän tarjonta tyssää. Rikoskirjallisuus on kansainvälisesti ankarasti kilpailtu genre, jossa ruotsalaiset ovat itse suurtuottajia. Niinpä niin, vuosittain käännetään viitisenkymmentä naapurin dekkaria suomeksi…

TIETOKIRJOJEN puolella viime vuosi jäi laihaksi. Jessica Aron kovasti kiistelty Putinin maailmansota (Sensor) taisi päästä Ruotsissa julki hänen menestyneen trollitehtaansa maineella.

Historiaan saatiin apuja Suomesta. Tuomas Teporan Mannerheim-kirjan (Sankari ja antisankari) sekä Jukka Sarjalan Turun romantiikan käännöksen takaa löytyy Svenska litteratursällskapet i Finland, rinnakkaiskustantajinaan Lind & Co ja Appell. Förlaget julkaisi Hannu Rautkallion Wallenbergit ja Suomi muutaman vuoden takaa.

Volyymiltaan vaisuksi osoittautui myös lasten ja nuorten kirjojen osasto: Jukka Behmin Ihmepoika Leon ja sen jatko-osa Enkelin nyrkki (Opal) sekä Tomi Kontion Koira nimeltään Kissa tapaa kissan (Epix). Ja kaikkein pienimmille luukkukirja Pikku Myy on piilossa (Tukan).

TIEDOT ON noukittu Kirjallisuuden vientikeskuksen FILIn käännöstietokannasta, eivätkä ne siten kata Suomessa ruotsiksi kirjoitettuja teoksia. Käsittääkseni tiukassa on niidenkin leviäminen naapurissa, muutamaa tunnettua tekijää lukuun ottamatta.

Mikä on paljon, mikä vähän, se on tietysti suhteellista. Jonkinlaista perspektiiviä antaa vertailu muihin kieliin samalla hakuperiaatteella, jolloin tosin suomenruotsalaiset teokset ovat lisänä.

Valikoitu saldo vuoden 2025 käännöksistä nimekemäärän mukaan järjestettynä näyttää seuraavalta:

32 saksa & viro,

24 tanska,

22 puola & ranska,

15 englanti & italia,

14 kroatia & ruotsi,

12 latvia & tshekki,

10 hollanti & romania & unkari,

7 liettua & sloveeni,

6 kreikka,

5 bulgaria & espanja,

4 kiina & turkki,

3 islanti & norja & ukraina,

2 arabia & heprea & japani & portugali & slovakki & thai & venäjä & vietnam.