SÄHKÖ TULEE PISTORASIASTA ja setelit otto-automaatista. Näin on tavattu pilkata Pölhö-Kustaan talousoppia, jossa ei nähdä seinää pidemmälle. Laskut kun lankeavat joskus, kullekin kulutuksensa mukaan, vaikka ne olisi maksettu luottokortilla.

Hyppäys mikromaailmasta makrotasolle ylittää tavallisen kaduntallaajan järjen. Kansantaloutta ei hoideta kuin kotitaloutta. Eikä raha lopu, niin kauan kuin keskuspankit työntävät sitä markkinoille.

Valtion velkaa ei kuulemma ole tarkoitettu maksettavaksi pois. Silti velkaantumista väitettiin vielä eilen kiroukseksi, mutta tänään se on jo välttämätöntä. Yksi virus luo tuosta noin kymmenien, satojen ellei tuhansien miljardien rahoituspaketteja.

Ota siitä selvää. Austerity on out, mutta huomiselle on silti luvassa kuria ja kurjuutta. Pölhö-Kustaalle voi olla aika vaikea perustella, miksi vaikkapa koulutus- tai ilmastoinvestointeihin ei olisi jatkossa varaa.

EUROOPAN UNIONI ON JÄLLEEN kerran vedenjakajalla. Integraation pelastamiseksi on matkan varrella rakenneltu talousinstrumentteja niin, että kukaan tuskin enää muistaa, mitä EVVK oikein tarkoittaa. Ja tällä viikolla esitetään lisää.

Presidentti Sauli Niinistö on kaivanut unilukkarin varastostaan isomman torven esiin. Kansan rakastama arvojohtaja nostaa herättämällään keskustelulla kynnystä sille, että Suomi solahtaisi koronakriisin myötä hyväksymään enemmän yhteisvastuullisuutta Eurooppaan.

EU-asiat kuuluvat kuitenkin yksiselitteisesti hallituksen toimivaltaan. Nyt otetaan todella mittaa siitä, kuinka sen kantti kestää ja sisäinen yhteispeli sujuu. Tähänastiset merkit viittaavat siihen, että Marinin–Tuppuraisen linja ei välttämättä vastaa Kulmunin–Lintilän näkemyksiä.

Pölhö-Kustaan logiikalla Suomen Eurooppa-politiikka on tähän asti tullut Saksasta. Mutta mitä tehdään silloin, jos tuo vakaana pysynyt ankkuri käy liikkumaan?