”KYMMENETTUHANNET MARSSIVAT turvallisuuslakia vastaan Ranskassa”, netti-HeSa otsikoi STT-AFP:n välittämän uutisen eilen illalla. Pariisissa puhkesi myös mellakoita ennen ulkonaliikkumiskiellon alkua. Poliisi käytti vesitykkejä ja pidätti vajaat 30 ihmistä.

Satuin lueskelemaan samaan aikaan Éric Vuillardin kirjaa 14. heinäkuuta (2021, alkuteos 2016), jossa sekalaiset kansanjoukot valtaavat Bastiljia vuonna 1789. Lotta Toivanen sai jo edellisestä Vuillard-suomennoksesta (Päiväkäsky, 2019/2017) J. A. Hollo -palkinnon, ja tämä on yhtä loisteliasta jälkeä. Rikas ja rouhea ranska kääntyy kekseliäästi selväksi suomeksi.

Saatesanassa Toivanen kertoo, että Vuillard on todennut ”kirjoittavansa nykyajasta historian kautta”. Niinpä, mielenosoitukset ja mellakointi ovat tällä taas. Ei tarvita kuin kipinä, niin eriarvoisuuden ja epäoikeudenmukaisuuden kokemus syttyy liekkeihin.

Ranskassa vedetään päälle keltaisia liivejä, ja Yhdysvalloissa Black Lives Matter. Tilaisuuksia avautuu myös kaiken maailman kansankiihottajille ja väärille profeetoille, kuten Washingtonissa saatiin kokea Capitol-kukkulaa myöten.

RANSKAN EILISET YHTEENOTOT eivät yltäneet tämän päivän paperi-HeSaan asti. Nehän maistuvat vain vanhan kertaukselta – tai nykydemokratian uudelta normaalilta – sen rinnalla, mitä akuutisti on tapahtumassa naapurissa Venäjällä.

Viikko sitten pohdiskelin pamppudemokratiaa katsellessa, että tällaisia uutiskuvia tuottava poliittinen järjestelmä ei voi pysyä pitkän päälle pystyssä. Nyt odottelen levottomana iltauutisia ja sunnuntain saldoa, sillä mielenosoitukset jatkuvat kautta suuren Venäjänmaan.

BASTILJI KUKISTUI NOPEASTI, mutta Ranska ei rauhoittunut neljännesvuosisataan ja vasta vuosien suursotien kautta. Pietarin verisunnuntaista 1905 oli pitkä matka järjestykseen, joka merkitsi lopulta vain bolševikkien entistä tiukempaa kuria ja kontrollia.

Yksi yksinvallan ongelmista on, että se ei kukistu edes kukistumisensa jälkeen. Opposition tukahduttaminen on vienyt vaihtoehdoilta tilan kypsyä niin, että niistä olisi tarttumaan edes tyydyttävästi ohjaksiin.

Läpeensä korruptoituneen järjestelmän kaataminen on joskus helpompaa kuin uuden luominen. Kuka muistaa Arabikevään nostattamaa toivoa, josta tulee nyt kuluneeksi kymmenen vuotta.