PETTERI ORPO ON sairauslomalta palattuaan avannut haastatteluissa Kokoomuksen pelikirjaa politiikan tuleviin kuvioihin. Vaikka lausunnoista karsisi oppositiojohtajan tavanomaiset fraasit, suunta on selvästi mieluummin kohti porvarihallitusta kuin sinipunaa.

Yhteistyö perussuomalaisten kanssa on mahdollista, toisin kuin kesällä 2017, jolloin Jussi Halla-aho kannattajineen kaappasi puolueen. SDP:n talouspolitiikan linja sen sijaan on Orpon mielestä niin vasemmalla, että sitä on mahdoton sovittaa yhteen Kokoomuksen näkemyksiin. (Ilta-Sanomat 31.7., Demokraatti 2.8.)

ORPON PUHEISTA heijastuu tulkinta, jossa ”vasemmisto” on jotenkin vääryydellä vallassa, kun porvaripuolueet edustavat kansalaisten enemmistöä. Blokkiajattelu on uinut myös hallituksen sisään niin, että Annika Saarikko määrittelee johtamansa Keskustan usein ei-vasemmistolaiseksi puolueeksi.

Retoriikassa on retrohenkistä havinaa 1970-luvulta, jolloin vaalituloksia analysoitiin jakolinjalla sosialistiset ja ei-sosialistiset puolueet. Kepu ei halunnut lukeutua porvareihin, mutta käytti hallituksissa mielellään (RKP:n kanssa) koko porvarillisen Suomen parlamentaarista voimaa, kun Kokoomus oli jumittunut oppositioon.

”Meillä on koko ei-vasemmistolaisen Suomen vastuu tässä hallituksessa”, Saarikko sanoo nyt YLEn haastattelussa. Samaan aikaan parinkymmenen prosentin kannatukseen nojaava Kokoomus esiintyy kuin koko porvarillisen kentän puolesta.

Vähemmälle huomiolle on jäänyt se, että nykyisen hallitusrintaman kokonaiskannatus on säilynyt poikkeuksellisen vakaana. Kesäkuun kuntavaaleissa (56,1 %) se jopa nousi rahtusen eduskuntavaalien tuloksesta (55,7 %), josta tuoreimmat mielipidemittaukset eivät jää paljoakaan jälkeen (HS 54,6 %, YLE 55,1 %).

PORVARIKORTTI OLI Petteri Orpon mukaan olemassa myös eduskuntavaalien 2019 jälkeisessä hallituspelissä. ”Mutta kiitos kepun, sitä ei koskaan katsottu, koska he hyppäsivät Antti Rinteen (sd) kelkkaan.”

Niinkös se menikin!? Ulospäin vaikutti kyllä siltä, että äänestäjien Juha Sipilän hallitukselle jakaman tuomion jäljiltä ei uuden porvarikoalition muodostamisesta puhunut kukaan. Kokoomuskin pyrki SDP:n kumppaniksi ja pettyi, kun putosi pois kuviosta.

Kilpa tulee käymään kuumana, kuka seuraavalla kerralla yltää suurimmaksi ja siten ensi sijassa valitsijan paikalle. Kärkipuolueille lienee viisautta asemoitua niin, että ratkaisun hetkillä on varaa mistä valita. Siihenhän Orpon avaus perussuomalaisten suuntaan viittaa aivan avoimesti.

SUOMESSA VOITANEEN ottaa oppia Ruotsin parlamenttivaaleista syksyllä 2022. Millainen hallitusratkaisu sieltä löytyy – vai löytyykö – pitkittyneeseen pattitilanteeseen, johon ruotsidemokraattien nousu vaa’ankieleksi on syössyt naapurin poliittisen järjestelmän?

Porvariyhteistyön propagandistitkaan tuskin haluavat ajautua perussuomalaisten armon varaan. Kokoomuksen ja SDP:n kannattaisi kovankin kilvoittelun keskellä muistaa, että ne saattavat vielä tarvita toisiaan.

Sellainenkin vaihtoehto tulisi pohjustaa niin, että keskinäiselle luottamukselle on riittävät eväät ja että äänestävät kansalaiset pysyvät käännöksessä mukana. Muuten voi käydä niin kuin Jyrki Kataisen sixpackinä alkaneella hallituskaudella (2011–2015), jonka loppuluisua harva muistaa erityisellä lämmöllä.