MITÄ PITÄISI ajatella siitä, että tuhti kesäklassikko loppuu jo juhannuksena, vaikka loma ei varsinaisesti ole ehtinyt edes alkaa? No ainakin sen, että Boccaccio vetää pihatöitä paremmin. Toki tiedämme ja tunnustamme, kuin on puutarhanhoito tärkeää, kivaakin. Mutta jo tunnin ahertamisen jälkeen voimat tuppaavat huveta niin, että käsi ei jaksa kääntää kuin kirjan sivua. DECAMERONEA pidetään novellistiikan […]
JOHN LE CARRÉ teki kansainvälisen läpimurtonsa vuonna 1963 ikiklassikoksi osoittautuneella vakoiluromaanilla The Spy Who Came in from the Cold. Se ilmestyi nopeasti suomeksi seuraavana keväänä (Mies kylmästä), ja jouluksi Weilin+Göös kiirehti markkinoille tekijän esikoisen Puhelu vainajalle (Call for the Dead, 1961). Silloin taotaan, kun rauta on kuumaa. Kevättalvella 1965 kustantaja jatkoi vielä toisella (tai siis […]
DEKKARIEN TAI trillerien maakosketusta ei kannata murehtia, jos lukemisen motiivina on pako arjesta. Antaa lentää! Olkoot yhteiskunnan yöpuolia avaavat rikos- ja poliisiromaanit asia erikseen. Keskelle murhavyyhtiä tempautuvat siviilihenkilöt ovat melkeinpä oma alalajinsa, niin kirjoissa kuin elokuvissa. Kunnon jokamiehestä kuoriutuu yllättävän käypä mysteerien ratkoja, kun panoksena on joko oman syyttömyyden todistaminen tai kadonneen rakkaan löytäminen. JYRKI […]
ULKOMINISTERIÖN maakuvakatsaukset osoittavat, kuinka Suomen saama huomio maailmalla on viime vuosina kasvanut. Trendiä selittävät ennen muuta turvallisuuskysymykset, NATO-prosessi ja sotivan Venäjän naapuruus, sekä naisviisikkohallitus ja Sanna Marinin nousu kansainvälisesti seuratuksi supertähdeksi. Käärijän euroviisutkin toivat poikkeuksellisen potin ”klikkauksia”, mutta muuten Suomen kulttuurisessa näkyvyydessä on petraamisen varaa. Kapellimestarit ja klassinen musiikki niittävät mainetta, mutta massoja niillä ei […]
HEITIN TALVELLA henkisiä jäähyväisiä Paul Austerille lukiessani hänen viimeistä romaaniaan Baumgartneria ja kiitin koko tuotannostaan pienellä Facebook-päivityksellä (ks. alla). Mutta täytyihän häneen palata, kun kuolonviesti nyt kevään myötä saapui. Katsoin YLEn Areenasta uudelleen kotoisan dokumentin Paul Auster ja unelma demokratiasta (2021), jonka alkuperäisnimi What If vastaa paremmin sisältöä. Ohjelma rakentuu paljolti Austerin myöhäisen mammutin 4321 […]
KUN 1970-LUVUN alussa aloittelin opintietäni, kansakoulun opettaja kysyi, miten olin oppinut numerot ja vähän laskemaankin. Pelikorteista, vastasin siniset silmät pyöreinä. Vanhan koulukunnan kansankynttilä paheksui synnillistä kasvatusta äidilleni, jota tapaus kovasti huvitti. Tapio Rautavaaran klassisessa kappaleessa korttipakka on sotilaalle ”Raamattu, alamakka ja rukouskirja”. Sotatuomarin edessä lueteltuun listaan olisi voinut lisätä, että kävi se myös yhteiskuntaopin alkeiden […]
RIKOKSIEN CAPRI (suom. Kyllikki Holmqvist, Gummerus 1955) on surkea dekkarinimi, mutta tarkoitustaan vastaavalla tavalla tehokas. Ilman viittausta Italiaan ja sen välimerelliseen helmeen ei silmäni olisi siihen pysähtynyt kirjapinojen keskellä. Varsinkaan, kun kirjoittaja Hugh Wheeler ei ollut entuudestaan tuttu. Ennen kuin takakannesta opin, että kaveri on toinen tekijöistä Quentin Patrickin nimimerkin takana. Aikansa ykkösluokkaa siis. Sen […]
MEDIASSA JA ERI tilaisuuksissa on kovasti hehkutettu, kuinka Ruotsissa on menossa Suomi-buumi. Enkä tarkoita vain presidentti Alexanderin vierailua ja hänen puolisonsa tyylin herättämää huomiota, vaan oikeastaan koko NATOon liittymisen prosessin aikaa. Mikäs sen mukavampaa, mutta kaikki luvut eivät varsinaisesti tue tätä buustia. ”Suomen matkailu on jäänyt surkeaan jamaan”, YLE uutisoi tänään vuoden 2023 yöpymistilastojen perusteella: […]
”EN OLE KOSKAAN tuntenut itseäni niin ruotsalaiseksi kuin tänään”, presidentti Alexander Stubb sanoi eilen valtiovierailullaan Tukholmassa. Hufvudstadsbladetissa taas Göteborgissa opiskelevat suomalaisnuoret toteavat: ”Trots kärleken till svenskan i det tvåspråkiga Finland säger alla tre att de aldrig känt så finska som i Sverige.” Mutta presidentin silmään ”näyttää siltä, että Ruotsissa on tällä hetkellä aika coolia olla […]
YLEISEN VALTIO-OPIN professori Jussi Teljo oli kova lukija ja dekkarimies. Tiedettä ei tainnut enää 1950-luvun puolella paljonkaan syntyä, mutta yliopistohommien sivussa hän ehti hyvin konsultoimaan uutta salapoliisiromaanien sarjaa, jonka WSOY lanseerasi kesällä 1953. Pesti ei kestänyt pitkään, sillä kustantaja pisti SaPo-sarjaan ”sellaisia kirjoja, joita minä en laisinkaan hyväksynyt”, Teljo muisteli myöhemmin. Joka toinen nimeke oli […]