MAAILMALLA PIENEN MAAN maine on hidas juurtumaan ja vielä hitaampi muuttumaan.

Esimerkiksi Jonathan Franzenin mainiota romaania The Corrections (2001) lukiessa tulee mieleen, että Yhdysvalloista käsin Suomi yhä sijoittuu yhtä hyvin Baltian kuin Skandinavian maiden joukkoon.

Kun kirjassa eläkeläispariskunta lähtee keskilännen pikkukaupungista lomalle, valitsee se Nordic Pleasurelinesin risteilyn laivalla, joka on saanut nimensä Gunnar Myrdalin mukaan. Aluksen Abba-estradilla soi hevimetallipolkka, ja huvitella voi myös Ingmar Bergmanille omistetussa elokuvateatterissa.

August Strindbergin huoneessa yksikätiset rosvot nielevät amerikkalaisten irtokolikot, ja Pär Lagerkvistin baarissa nautitaan lakkalikööriä.

Myös Tanska ja Norja pääsevät esille perinteisen korkeakulttuurin alueella. Lukuelämyksiä on tarjolla Knut Hamsunin kirjastossa ja illallinen Søren Kierkegaardin salissa.

MISSÄ ON SUOMI? Finlandia tosin vilahtaa Peer Gyntin rinnalla Edvard Griegin musiikkihuoneen ohjelmistossa, mutta muuten Kalevan kansa jää anonyymiksi. Vaippojensa kanssa tuskaileva vaari sentään odottelee hytissään, että ihana suomalaisneito tulisi sijaamaan hänen vuoteensa.

Ehkä hyvä näin – Franzen kun ei säästele satiiria kuvatessaan skandinaavien keskinäistä piikittelyä.

Norjalainen Inga Nygren kehuu paskantärkeänä miehensä Perin pistelevän vuosittain teoksen jokaiselta kirjallisuuden nobelistilta, mieluummin alkukielellä.

Että norjalaiset jaksavat jäkättää, kuiskaa äänekkäästi Stig Söderblad, jonka omat bisnekset tuntuvat liittyvän asekauppaan. Hänellä on varaa pitää yllä upeaa vaimoa, entistä estraditaiteilijaa, joka liihottaa laivalla kuin liikkuva riskitekijä heikkosydämisten herrojen keskuudessa.

[???] Tämä myös huomauttamalla, että sata vuotta sitten Norja oli vielä Ruotsin siirtomaa.

JOS NORJALAISILTA ja ruotsalaisilta edellytetään itseironiaa karikatyyrinsä ääressä, niin Liettuassa The Corrections on pistänyt suorastaan vihaksi. Franzen on valinnut jostain syystä Liettuan maaksi, jossa hajonneen neuvostoimperiumin raunioille levittäytynyt rosvokapitalismi rehottaa raadollisimmillaan.

Maan talous- ja yhteiskuntaelämä esitetään yhdistelmänä huijausta, korruptiota ja anarkiaa, joka ei voi olla sortumatta väkivaltaan. Asenteessa on suurvallan edustajan pöyhkeyttä, jossa ei piitata periferian paikallisista olosuhteista. Kuvaus on tietysti symbolinen, mutta se ei pure yhtä lempeällä tavalla kuin veistely skandinaavien kustannuksella.

Kun amerikkalaisperheen humanisti hulttiopoika yrittää viime hetkellä pelastautua romahtavasta Liettuasta takaisin sivistyksen pariin, asettuu hän jonottamaan sen lentoyhtiön luukulle, jolla on eniten lähtöjä pois Vilnasta. Lufthansa, Aeroflot, vai puolalainen LOT? Ei, vaan valinta osuu Finnairiin.

Fiktion kanssa ei voi riidellä. Mutta Suomi-kuvan vaalijat saattavat huokaista, että mieluummin sittenkin vaikka omahyväisten ruotsalaisten ja norjalaisten besserwissereiden kanssa kahvipöydässä kuin postsosialistisessa Baltiassa.

 

Julkaistu Uutispäivä Demarissa 19.7.2002