OLI AIKA, JOLLOIN RUOTSI tuntui kulkevan kansainvälisesti aivan omassa sarjassaan. Sekä hyvässä että pahassa, hieman arvioitsijan mieltymyksistä ja arvopohjasta riippuen.
Björn Borg hallitsi tenniskenttiä siinä missä Ingemar Stenmark mutkamäkirinteitä ja Abba musiikin myyntitilastoja. Autokaupassa sopi suomalaistenkin valita, ostaako Saab vai Volvo.
Toisaalta Ingmar Bergman muutti Müncheniin vapaaehtoiseen maanpakoon, kun Ruotsin veroviranomaiset vainosivat häntä poliisivoimin. Astrid Lindgrenin veroprosentti nousi pahimmillaan yli sadan.
Molemmat olivat sosiaalidemokratian sisäistäneitä kansankodin kannattajia, mutta liika oli liikaa. Alettiin puhua Ruotsin taudista. Max Jakobson ei tarkoittanut Neuvostoliittoa, kun hän Suomessa viittasi vaaralliseen naapuriin, jonka julkinen sektori paisui nopeammin kuin talouden kantokyky.
ALKUSYKSYSTÄ KANTAUTUI maailmalta uutisia, joissa Ruotsia nostettiin taas esiin esimerkkimaana. Ihailijakunta vain oli heilahtanut poliittisen kentän laidalta toiselle. Asialla olivat muun muassa anglosaksiset talousliberaalit, jotka perinteisesti ovat vierastaneet pohjoismaista ”holhousyhteiskuntaa”.
Ruotsin uusi supertähti ei ollut urheilija eikä muusikko vaan virkamies, josta harva oli kuullut aikaisemmin. Valtionepidemiologi Anders Tegnell oli noussut yhtäkkiä sankariksi, jota brittitabloidi The Sunin mukaan juhlittiin kuin Abban viidettä jäsentä.
Ruotsi näytti selviävän Tegnellin viitoittamalla tiellä monia muita paremmin ja vähemmin rajoituksin, kun koronan toinen aalto iski Eurooppaan. Kevään synkistä kuolonluvuista kärsinyt itsetunto alkoi palailla ruotsalaisiin, joihin rakkaat naapuritkin olivat kohdistaneet matkustuskieltoja.
VIRUKSEN VÄKEVYYTTÄ OSOITTAA, että asiantuntevimmatkin arviot saattavat pettää ja kääntyä parissa viikossa päälaelleen. Kritiikki Tegnelliä kohtaan on kasvanut sitä mukaa, kun Ruotsin tilanne on jälleen pahentunut.
Enää ei Ruotsin hallituskaan voi vetäytyä tieteen ja virkamiespäätösten taakse. Pääministeri Stefan Löfven pelotteli harvinaisessa televisiopuheessa kansaa ottamaan viruksen vakavasti. Itse kukin voi nyt käyttäytymisellään vaikuttaa siihen, ketkä istuvat joulupöydässä.
Suomen ja Ruotsin erilaista korona-asetelmaa ja -asennetta on kommentoitu makaaberisti maaotteluhengessä. Tosiasiassahan kummallekaan ei ole mitään etua tai iloa toisen koettelemuksista. Päinvastoin, kuten Tornionjokilaaksossa tiedetään hyvin konkreettisesti.
Helsingin seudun tartuntaluvut ovat tätä kirjoitettaessa sellaisessa kasvussa, että kolumnin ilmestyessä saattaa Suomenkin maine pandemian hallinnan mallimaana näyttää toisenlaiselta.
Julkaistu Demokraatissa 22/10.12.2020