TAKTINEN ÄÄNESTÄMINEN on noussut yhdeksi näiden eduskuntavaalien puheenaiheista. Erityisesti sitä ovat viljelleet happamassa sävyssä vihreät, jotka käyvät kohti sunnuntain vaali-iltaa laskevien kannatuslukujen kasvavassa paniikissa.

Kritiikin läpi kuultaa ikävän moralistinen piirre. Sosiaalidemokraatit ovat viekkaudella, jos ei vääryydellä viemässä ääniä, jotka oikeasti kuuluisivat vihreille! Vasemmistoliittoon on vaikeampi kohdistaa vastaavaa arvostelua, vaikka se on gallupeissa nousemassa rinnalle, ellei ohikin.

Vihreillä on perinteisesti ollut vaikeuksia mobilisoida heihin periaatteessa myönteisesti suhtautuvat asenteet äänestysteoiksi. Muistaakseni puolue kampanjoi takavuosina iskulauseella: ”Jos kannatat vihreitä, käy myös äänestämässä heitä.” Saattoi se olla toisinkin muotoiltu, mutta ajatus oli ja on edelleen jotakuinkin sama.

KANSANLIIKEPUOLUEET kantoivat Suomessa läpi pitkän 1900-luvun, mutta eivät enää uudelle vuosituhannelle. Vaalivalvojaisten tympeimpiä kommentteja ovat mielestäni aina olleet tappioselitykset, joiden mukaan ”meidän äänestäjät jäivät tällä kertaa kotiin”.

Meidän? Niin kuin mikään puolue omistaisi äänestäjiään. Puolueuskollisuus vaihtelee, mutta elävään demokratiaan kuuluu, että kannatus on voitettava joka vaaleissa uudelleen.

Liikkuva äänestäminen ei ole millään tapaa moraaliton teko. Ainokaisensa voi antaa vanhasta vakaumuksesta tai tottumuksesta, miksei myös yhden itselleen tärkeän asian tai ehdokkaan perusteella, mutta yhtä hyvin myös poliittisen kokonaisharkinnan perusteella.

PRESIDENTINVAALIEN ensimmäinen kierros on Suomen järjestelmässä taktisen äänestämisen ehdoton ykkösfoorumi. Siinä voi yleensä melko yksinkertaisella laskeskelulla yrittää torjua itselleen vastenmielisen ehdokkaan pääsyä jatkoon.

Positiivinen peli on vaikeampaa. Ehkä selvimmin se toteutui vuoden 2003 ”pääministerivaalissa” Paavo Lipposen ja Anneli Jäätteenmäen välillä. Mutta tämänkertaisessa kolmen kärjen kaupassa ei ole lainkaan poissuljettu, että korvapuusti lankeaakin suurimmaksi selvinneen puolueen puheenjohtajalle.

Taktisella äänestämisellä on usein viitattu Ruotsiin, jossa erityisesti oikeistossa on autettu pieniä porvaripuolueita yli neljän prosentin äänikynnyksen. Blokkiajattelu ohjaa painottamaan leirin yhteistä etua.

Suomessa käytännön äänikynnys on monessa vaalipiirissä korkeampi, mutta mekanismi toimii toiseen suuntaan. Äänestetään puolueita, joilla on todellisia mahdollisuuksia saada edustajiaan myös valituksi. Reilua tai ei, vaikea siitä on vaaliuurnalla käyvää kansalaista paheksua.