KEVÄÄN 2022 Nato-käänteestä lähtien on hehkutettu, kuinka Suomi kiinnostaa ruotsalaisia kerrassaan ennenkokemattomalla tavalla eikä loppua näy. Viimeksi lauantaina Helsingin Sanomat antoi kulttuuriosastonsa etusivun sekä sen perään aukeaman jutulle, jonka mukaan ”Ruotsissa on käynnissä suomenkielisen musiikin buumi”.
Pari päivää aikaisemmin lehti kertoi näyttävästi ruotsalaisesta miljoonayleisön omaavasta Tiktok-tähdestä Liam Kalevi Hytösestä, jonka suomen opintoja on seurattu Ruotsin yleisradion kanavilla. Suomen kielen kurssien suosio on kuulemma kasvussa yliopistoissakin.
Göteborgin kirjamessuilla viime viikonloppuna ei tällaista ”hypeä” voinut varsinaisesti havaita. Paksussa ohjelmalehdessä ei tainnut olla ainuttakaan esiintyjää, joka kirjoittaisi kaunokirjallista proosaa suomeksi.
TOTTA, TURUN kirjamessut osuivat hankalasti samaan aikaan, mutta se ei oikein riitä selitykseksi. Kirjallisuuden vientikeskus FILIn tilastojen mukaan käännöskirjoissa suomesta ruotsiin on menossa hämmästyttävän laiha vuosi.
Sirpa Kähkösen Kuopio-sarja näkyy jatkuvan viidennellä osallaan (Neidonkenkä, 2009/En sällsam orkidé), mutta tuoreita romaaneja ei listoilta toistaiseksi löydy kuin yksi, Meri Valkaman paljon kehuttu Sinun, Margot (2021/Din Margot).
Dekkareitakaan ei ole käännetty kuin Antti Tuomaisen Majavateoria (2022/Bäverteorin) sekä Max Seeckin Kauna(2021/Djävulspakten), joka sai tänä vuonna pohjoismaisen Lasiavain-palkinnon – vasta toisena suomalaisena. Saldoa voi vertailla siihen, että suomeksi ilmestyy vuosittain kymmeniä ruotsalaisia rikosromaaneja.
PARI SUOMESTA käännettyä historiateosta pääsi Göteborgissa estradille asti. Ville Kivimäen Finlandia-palkittu Murtuneet mielet (2013) on nyt ruotsiksi Sargade själar. Suomen sotahistoria kiinnostaa naapurissa, kun omista tappeluksista on vierähtänyt jo vuosisatoja.
Aatelin historia Suomessa (2020/Adelns historia i Finland) taas on paljolti Ruotsin historiaa, sillä useat suvut ovat peräisin yhteisen valtakunnan ajalta. Molempien teosten kääntämisen takaa löytyy Svenska litteratursällskapet i Finland.
Suomenruotsalaiset instituutiot ja kustantajat olivatkin laajalti läsnä Göteborgin messuilla ja Finlandssvenska verandalla vilkas ohjelma. Mutta Suomen ruotsinkielisistäkin näkyvät etupäässä vanhat ja varmat nimet, Muumien lisäksi Edith Södergran ja Jörn Donner, Georg Henrik von Wright sekä Björn Wahlroos, joka saapui kertomaan muistelmistaan.
Käytännössä Suomen on paljosta kiittäminen kirjallisesta näkyvyydestään Kjell Westötä, jonka Skymning 41/Molly & Henry on ollut menestys molemmin puolin Pohjanlahtea. Ruotsissa hänen rinnalleen ei huomiossa yllä suomenruotsalaisistakaan kuin Monika Fagerholm.
Toki tarjolla on muutakin, muun muassa lasten- ja nuortenkirjallisuutta. ”Det finlandssvenska deckarundret” sai oman sessionsakin.
AJATUSPAJA MAGMA kysyi järjestämässään keskustelussa, onko Suomi lopultakaan niin kiinnostava ruotsalaisten silmissä kuin viime aikoina on esitetty. Perustuuko havaittu huomion kasvu vain maanpuolustukseen, turvallisuuspolitiikkaan ja sotahistoriaan? Onko innostus ohimenevää, nyt kun Sanna Marin -ilmiökin on poistunut kuvasta?
Suomalaisen kulttuurin seurantaluvut ovat mielipidemittauksissa kovin vaatimattomia. Helsingin kirjamessuilla lokakuun lopussa jatketaan keskustelua siitä, miksi Ruotsi on niin vaikea markkina. Kirjallisuuden lisäksi luodaan silmäys elokuviin. Ollaanko sillä puolella vain Aki Kaurismäen varassa?
Göteborgissa oltiin myös optimistisempia otsikolla ”Cha, cha, cha Finland!”. Edith Hammarin, Thella Jonsonin ja Nilla Kjellsdotterin keskustelun mainoskuvauksen mukaan Suomi-kuva olisi Ruotsissa laajentumassa vanhoista kliseistä tuoreempiin näkökulmiin.
Niin tai näin, Suomen osalta messut huipentui sunnuntaina NATO-päivään, jolle René Nybergin ja Nils Torvaldsin kirjeenvaihtokirja (Vägen till Nato) tarjosi sopivan sytykkeen. Siinä on perimmiltään kyse Venäjästä, jota Göteborgissa oli analysoimassa myös Anna-Lena Laurén yhtenä näkyvimpänä suomalaistähtenä.