JULKAISIN KEVÄTTALVELLA 2019 ajatuspaja Magmassa ensimmäisen raporttini Ruotsin malliin (Så som i Sverige). Tarkastelin siinä, kuinka Suomen politiikassa eri tahot käyttävät Pohjoismaita oman argumentaationsa tukena. Sisällysluettelon otsikot antavat viitteen sisällöstä:

Pohjola Suomen viitekehyksenä / Kenelle pohjoismainen malli kuuluu? / Työmarkkinat taistelukenttänä / Ovatko Pohjoismaat niin erinomaisia? / Kansallispopulistinen Pohjola / Turvallisuuden kohtalonyhteys / Hegemonia siirtyy, yhteys säilyy

Raportin yhteenvedossa totesin, että Ruotsin paikka suomalaisessa poliittisessa debatissa on kulkenut vasemmalta oikealle. Siinä missä sosiaalidemokraatit aikanaan hakivat länsinaapurista mallia ja voimaa hyvinvointivaltion kehittämiseen, 2000-luvulla Ruotsi on palvellut enemmän oikeiston argumenttina erityisesti työmarkkina- ja veropolitiikassa.

Tendenssi on viime aikoina vain vahvistunut. Uutta on se, että Kokoomus on saanut tähän taloutta painottavaan pohjoismaisuuden ylistykseen rinnalleen Riikka Purran perussuomalaiset. Aikaisemmin Ruotsi tarjosi heille lähinnä dystooppisen tulevaisuusvision maahanmuuton seurauksista.

Nyt maahanmuuttopolitiikan kiristyksiä markkinoidaan Tanskan ja Ruotsin mallina. Pohjola kelpaa perussuomalaisillekin ensisijaiseksi viiteryhmäksi, kun 2010-luvulla vielä vilkuiltiin itäiseen Keski-Eurooppaan, kansalliskonservatiivisiin Puolaan ja Unkariin pohjoismaisen sosiaalidemokratian ja sosiaaliliberalismin vaihtoehtona.